Äitiys - tunteita ja oppia
Teinikin oli herätetty ennen kukkoa. Sieltä hän kömpi herättämään äitiä itse viime tingassa tehdyn kortin kanssa. Kuopus vanavedessään. Näyttelin nukkuvaa, kuten kaikki äidit tänä aamuna. Lopulta peitto jo hytkyi, kun en saanut pidätettyä hihitystäni. Nämä elämäni suurimmat opettajat otin kainalooni ja nautin hetkestä. Esikoinen oli soittanut ja aiemmin, saan hänet itse leipoman kakkunsa kera päivemmällä haliin. Siinä kainaloiset sylissäni silitin teiniä ja sanoin ääneen miten kiitollinen olen, että saan olla hänen äitinsä. Hän nyökkäili ja hymyili. Antoi silitellä. Muistelimme miten hän pikkuveljen ikäisenä kertoi ”ennen vanhaan”- tarinoita. Hän kertoi miten oli valinnut tulla minun lapsekseni. Miten hän oli työskennellyt Kiinan armeijassa, seikkaillut ties missä ja päätynyt Ruotsin kuninkaan armeijaan, josta lohikäärmeen selässä lensi luokseni. Rakastin näitä tarinoita. Rakastan edelleen. Tulin äidiksi ensimmäisen kerran yli 20 vuotta sitten. Sitten 13 vuotta sitten ja viimeise