Nokipannukahvia ja elämää

Eräs kaverini julkaisee tasaisin väliajoin Facebookissa kuvan, jossa on puhutteleva teksti: ”Ajattele kuinka onnellinen olisit, jos juuri nyt menettäisit kaiken mitä sinulla on – ja sitten saisit sen kaiken takaisin.” Tätä olen paljon ajatellut viime kuukausina. Olen aiemmin kirjoitellut fibromyalgiasta, sen saamisesta oireettomaksi ruokavaliolla ja liikunnalla, siitä hyvästä ja kirkkaasta olosta, jonka sain takaisin. No mutta, nyt olen sen hyvinvoinnin ja kirkkaan olon menettänyt. Ja se pistää miettimään, että miten onnellinen olisinkaan, kun saisin sen olon takaisin. Jos olisin taas hyvinvoiva. Enää en tiedä onko muijan huono kunto borrelioosin, antibioottien vai tulehduksen myötä jälleen oireilemaan alkaneen fibromyalgian syytä. Vai lieneekö kaikkien summa. Aika turhauttavaa. Ja se on hyvään tottuneelle kovin hankala asia. Kun on kerran löytänyt ratkaisun omaan hyvinvointiin, toivoisi voivan tekevän sen uudelleen. Vaan nyt kun ei tiedä mikä on mahdollista, mikä järkevää ja mi