Tekstit

Luontoyhteys - avain luonnon hyvinvoinnin vaikutuksiin

-
Kuva
  Metsä. Minulle se on paikka, jossa rauhoitun. Siellä olen kotonani, siellä selviää ajatukset, siellä voin tuntea ilot ja surut turvallisesti. Metsä on kirkkoni. Olen metsän  lapsi. Minun luontoyhteyteni ja luontosuhteeni on vahva. Minut on kieritetty metsän sammaleissa pienestä pitäen. Metsässä on retkeilty, marjastettu, sienestetty ja tehty töitä. Metsästä on tullut tuttu ja turvallinen paikka, jonka olen aina tuntenut kutsuvana. Se on ollut läsnä myös kaupungissa asuessani, lähimetsä on vetänyt puoleensa enemmän kuin ostoskeskus. Mitä se sitten tarkoittaa, luontoyhteys? Luonto on se kaikki missä elämme, mitä on ympärillämme. Kaikki paitsi ihmisen rakentama. Luontokappaleet, eläimet ja ihmiset, ilma, meri, metsät - kaikki olemme osa luontoa.  Yhdessä olemme suuri kokonaisuus, jossa jokaisella on paikkansa. Luontoyhteydessä on kyse siitä miten vahvasti tunnemme kuuluvamme tähän kokonaisuuteen, miten kotonamme olemme luonnossa ja miten osaamme antaa luonnon hoitaa hyvinvointiamme.  T
Lähetä kommentti
Lue lisää

Luonnon ihmetykset onnellistamisen tukena

-
Kuva
Pienen pienet yksityiskohdat. Niissä on taikaa. Kutsun niitä ihmetyksiksi. Joku puhuu haltioitumisesta. Myös hurmioituminen kuvaa ilmiötä hyvin.  Itse olen napannut ihmetys-termin ruotsalaiselta tiedetoimittaja Maria Boreliukselta. Ihastuin tähän termiin luettuani Maria Boreliuksen kirjan ”Hyvinvoinnin vallankumous”.   Kirja oli piristävästi erilainen kuin totutut elämänhallintaoppaat. Borelius on tosiaan tiedetoimittaja, joka kertoo kirjassa omasta tutkimusmatkastaan hyvinvointiin. Hän kertoo matkallaan eri maailmankolkissa tapaamistaan ihmisistä, heidän elämäntavoistaan ja valinnoistaan. Hän lähti matkalleen halusta selvittää miksi tietyissä paikoissa maailmassa asuu keskimääräistä onnellisempia ja terveempiä ihmisiä.      Kirjassa ruokavalion, liikunnan, tietoisuuden ja elämäntapojen ohella yksi hyvän elämän rakennuspalikka on ihmetykset .   Mitä ne ihmetykset sitten ovat? Ne ovat niitä yksityiskohtia, näkymiä, jotka saavat kehossa aikaan läikähdyksen. Saavat sinut hymyilemään,
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vuosipäivä: Minä&Long Covid

-
Kuva
     On vuosipäiviä, jolloin on ihana muistella ja kippistellä, juhlia ja ilakoida. Sellaisia, kun mielen ja kehon valtaa lämmin fiilis. Ne päivät on ihania. Onneksi on sellaisia.  Sitten on vuosipäiviä, jotka tuovat kurjia muistoja mieleen, saavat kehossa aikaiseksi epämieluisia tuntemuksia ja kertovat surullistakin tarinaa. Päiviä, joita elämään eittämättä mahtuu.  Tänään on yksi sellainen päivä. Itse asiassa päivä, jonka suuri osa ihmisistä on viime vuosina kokenut: Covin 19-virukseen sairastumisen päivä. Toisille se on päivä joskus maaliskuussa. Monilla siitä on kuitenkin alkanut ajanjakso, jonka jälkeen mikään ei ole kuin ennen. Korona niin sanotusti jäi päälle, jätti jälkensä ja pitää pintansa. Ja juuri siksi sairastumispäivä onkin jäänyt mieleen. Nyt haluan puhua muutaman sanasen pitkittyneestä koronasta. Long Covid, post Covid, pitkittynyt korona....monta on nimeä, sama on tauti. Taudinkuvia on yhtä monta kuin on potijaakin. Toisella oireet ovat hyvinkin vaikeat, vievät lähestu
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oivalluksien polulla

-
Kuva
Silloin kun elämä haastaa, kuulostaa turhankin kliseiseltä, että kyllä siitä jotain hyvääkin seuraa. Kliseistä tai ei, niin se kuitenkin on: jotain hyvää seuraa. Tämän olen taas oivaltanut itsekin. Enemmän ehkä on kyse siitä, että antaa itselleen luvan oivaltaa. Ja vieläpä uskoa oivalluksia.  Meihin on rakennettu jos jonkinmoisia uskomuksia elämämme aikana. Kaikki ne perustuvat kokemuksiimme. Monia uskomuksia kannamme mukanamme lapsuudesta saakka. Ne ovat ajatuksia meistä itsestämme ja ympäröivästä maailmasta. Niihin perustamme päätöksemme, elämäntapamme, suhtautumisemme muihin ihmisiin, oman paikkamme maailmassa ja oman osaamisemme. Aika usein mielessämme olevat uskomukset eivät ole edes totta - ne ovat meihin syvälle juurtuneita ajatusmalleja, jotka eivät aina ohjaa meitä hyvään suuntaan. Muutoksen hetki on se, jolloin omia uskomuksia onkin hyvä tarkkailla tarkemmin.  Olipa uskomus sitten lapsena kuultu opettajan lipsauttama toteama lauluäänestä, vanhemman kertoma suvun huonosta mat
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mitä kuuluu? - Noooh, kaikenlaista.

-
Kuva
"Mitä kuuluu? "Noooh, kaikenlaista. Paljon hyvääkin." Näin olen viime aikoina vastannut kysyttäessä kohtaamisissa vaikka kaupan käytävillä. Se on totuus. Kaikenlaista. Paljon hyvääkin. Samalla jättäen ne kurjat kuulumiset sanomatta ääneen. Toisaalta vastaan niin suojellakseni kysyjää, mahdollisia vaivaantuvia hetkiä. Keskustelu voidaan maitohyllyn edessä jättää tähän ja toivottaa kaikkea hyvää ja jatkaa matkaa. Vastaus kuitenkin antaa samalla kysyjälle mahdollisuuden esittää jatkokysymyksen, että mitä jää sen kaikenlaisen sisälle sen hyvän jälkeen. Kysyjälle jää vastuu kuulla mitä oikeasti kuuluu. Miksikö vastaan näin? No siksi, että vaivaantuneita hetkiä on ollut. Ja ne hetket ovat kurjia. Varsinkin kysyjälle. Haluan välttää nämä tilanteet, suojellakin ja toisaalta eihän aina haluakaan listaa terveyshuolista ja muista murheista luetella. Yhdelle vastaan yllämainutusti, toiselle ehkä sanon suoraan, että nyt on aika huono. Nyt leikin, että kysyit, emme seiso maitohyllyllä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Elämän kriiseissä - itku, luonto ja liike apuna

-
Kuva
Onpa hauskaa. Olen to do-listalleni kirjoittanut blogin herättämisen. Mielessä monia aiheita. Yksi niistä omat keinoni elämän kriiseistä selviämiseen. Niistä kriiseistä, joita meidän jokaisen polulle osuu. Ihan varmasti osuu, jokaiselle jossakin kohtaa jotakin. Minulle on osunut omani, toiselle enemmän, toiselle vähemmän, jokaiselle jotakin. Palaan nykytilanteeseeni myöhemmin tarkemmin, mutta nopeasti kerrottakoon, että Long covid- oireet rajoittavat elämää paljon ja jälleen ollaan uuden edessä, uudelleen rakentamisen äärellä ja kovin hitaassa kuntoutustyössä. Asian tiimoilta olen kovasti lukenut, etsinyt tietoa, suunnitellut tulevaa, haaveillut, etsinyt ja löytänyt keinoja voida paremmin.  Ja se mikä tästä tekee hauskaa...Avattuani blogin, löysin viime maaliskuussa kirjoittamani tekstin, jota en ole julkaissut. Olen melkein vuosi sitten avannut sitä miten olen selvinnyt elämäni kriiseissä tietämättä, että nuo keinot tulivat myöhemmin kuluneen vuoden aikana todella kovaan käyttöön, tos
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hyvä arki - hyvä elämä

-
Kuva
Kun arki on ollut sairastupaa viimeiset viikot, ikävä on alkanut vaivata. Ikävöin arkea. Ikävöin työlapsia. Ikävöin työkavereita. Työmatkaa. Siivouspäivää. Kauppapäivää. Aamurutiineja. Harrastuskyytiä. Sitä tavallista arkea. Kyllä, Rakastan arkea. Olenko aina rakastanut? En tiedä. Ainakin olen oppinut rakastamaan, koska se on helpottanut elämää suuresti. Elämä kehitysvammaisen lapsen kanssa on saanut arjen olemaan juhlaa. Strukturoitu ja rutiininomainen arki, se on sujunut aina. Lomakin on kiva, mutta aina ollut haastava. Se on ollut näin jo 21 vuotta. Arki maistuu herkulta myös lapsen sairauden jälkeen. Kun elämä on ollut epävarmaa. Kun arjen luksus eli päiväkoti, koulu, harrastukset, perheen yhteiset kauppareissut ja työt, olivat tauolla, arki maistui tauon jälkeen vähintäänkin jäätelöltä. Kun arki on otettu pois ja sen saa takaisin, kyllä sitä osaa arvostaa. Arki on mielestäni aliarvostettua. Lomaa odotetaan, juhlaa hehkutetaan. Arjesta valitetaan.   En ymmärrä. Ja ymmärrän. O
Lähetä kommentti
Lue lisää