Nokipannukahvia ja elämää

Kolmen sukupolven voimalla otimme haltuun uuden tuttavuuden suhmuraisena sunnuntaina. Paimion luontopolku osoittautui vahvan suosituksen kohteeksi, jonne varmasti suuntaamme uudelleenkin. Varmasti näyttäytyy monine kasvoineen aina uudenlaisena kelin ja vuodenajan mukaan. Lähtöpaikka ei vielä kerro miten hieno matka on edessä. Parkkipaikka on jokseenkin pieni. Suhmuraisen kelin johdosta paikkoja kyllä riitti kaikille, ruuhkaisempana päivän tienvieretkin varmasti täyttyvät. Plussaa parkkipaikan silmukalle, jonka ansiosta ajaminen on sujuvaa. Lähtöpaikalla on herttainen pieni aina avoinna oleva museo, jossa voi tutustua suotyön ja turpeennoston saloihin. Luontopolun kartta parkkipaikan tuntumassa on myös oikein informaatiota antava. Reitille on helppo suunnata. Luontopolkua etukäteen tutkiessani sivustolla painotettiin, että polun alkuosa on helppokulkuista, mutta loppuosa haastaa. Ja näin tottavie onkin. Alun kaunis suo-osuus oli hyvä kulkea polkua ja pitkospuita pitk

”Sä varmaan perheellisenä ymmärrät, miten ihanaa on olla yksin.” Näin totesi opiskeluystäväni, joka saa viettää opiskeluviikot koulun asuntolassa, perheen jäädessä kotikonnuille kilometrien päähän. Ja kyllä, minä ymmärrän. Ehkä jopa kadehdin. Ymmärsin, etten ole aikuisiällä milloinkaan elänyt aikaa, jolloin tulisin kotiin yksin ja viettäisin koko illan itsekseni. Saati koko viikon. Minun on ollut tyytyminen yksinolon hetkisiin. Ne ovat riittäneet enkä ole osannut muuta kaivata. Nautin niistä suunnattomasti ja niiden voimalla jaksan. On tietysti monta tapaa viettää aikaa yksin. Ja mielen kannalta ei ole yhdentekevää miten sen tekee. Varmasti puhdistavinta on yksinollessa keskittyä lempipuuhaansa tai olla tekemättä mitään. Aivan, perheelliselle ainakaan ei mikään helppo pala kakkua. Kotityöt, palkkatyöt, harrastukset, sosiaalinen elämä jamitänäitänyton – lista on loputon. Millään ei ehtisi ottaa aikaa yksinoloon, ehkä sitä ei ole helppoa järjestääkään. Mutta   juuri silloin, k

Eilen vietettiin esikoiseni syntymäpäiväjuhlia. Niitä on suunniteltu ja jännitetty monta viikkoa, niistä on puhuttu kuukausia. Tänäkin vuonna. Kakkutoive on muuttunut monet kerrat, viime metreillä Brita-kakku vaihtui juustokakuksi, suolainen sienipiirakka jauhelihapitsaksi. Juhlien ohjelmaksi suunniteltu näytelmä ei ehtinyt valmistua, valmiiksi ehti vain musiikkilistaus. Siirtynee tuonnemmaksi tämän(kin) näytelmän ensi-ilta. Näin on ollut aina. On herätty aamulla ennen kukkoa odottamaan vieraita. On yhden vieraan saavuttua ovesta sisään, alettu jo odottaa seuraavaa. Vatsa on ollut sekaisin monta päivää, kysymystulva juhlapäivän aikataulusta, vieraista, tarjottavista ja lahjoista vienyt järjen kaikilta kanssa-asujilta. Sankarin joka solun täyttävä jännitys ja innostus syntymäpäivästä on yhtä aikaa ilahduttanut ja raivostuttanut. Olemme oppineet kertomaan vain olennaisen etukäteen. Joka solun täyttävä…kertoo tästä lapsesta juuri sen oleellisen. Siinä on hänen otteensa elämää