Metsään ja rusinoihin voi aina luottaa

Vartin kävelemisen jälkeen ajattelin hiljaa mielessäni, että minkä ihmeen takia piti lähteä. KitikitiVitiviti. Ottaisinko vaan lapsen kantoon ja kävelisin suorinta tietä kotiin vai jatkettaisiinko eteenpäin luottaen metsän voimaan. Maltoin pysyä rauhallisena ja tsempata eteenpäin vaikka sisällä kiehui. Onneksi päätin jatkaa matkaa. Suunnitelmissa oli alunperin suunnata reput selässä pitkospuille koko päiväksi. Aamulla oli kuitenkin selvää, että nyt kaipaamme enemmän kotipäivää ja oleilua. Väsyneitä lapsia: yhdellä roikkuu räkä, toisella hiukan kurja olo ja kolmas muuten vain kärttyinen. Hiphurraa, lähtökohdat leppoisaan vapaapäivään mainiot. Mieli halaji metsään ja kaikki kaipasivat happea. Pojat motivoituvat mahdollisesta sienikastikkeesta ja metsä houkutti heitäkin. Paitsi pienintä, hän motivoitui vasta rusinoista. Pakkasimme siis mehut ja rusinat koriin ja lähdimme. Pienimmälle vielä pihalla annoin kaksi vaihtoehtoa: metsä tai päiväunet. Valitsi metsän. ...