Nokipannukahvia ja elämää

Tauko tekee elämässä aina hyvää- pacingissä kyse on laajemmasta ja haastavammasta asiasta. Olen löytänyt sen - lajeista haastavimman. Säännöt ovat moninaiset, yksilölliset ja äärimmäisen haastavat sisäistää. Laji itsessään on parhaimmillaan, onnistuessaan palkitseva ja suurta mielihyvää tuottava. Treenausvaihe taasen tuskaa ja turhautumista aiheuttava. Treeni on jatkuvaa, yrittämisestä ei varsinaisesti palkita. Vain onnistunut suoritus palkitaan. Tämän lajin pariin joutuu pakon edessä. Voi sanoa, että olen lajini löytänyt. Vaikka haasteista pidänkin, tässä sitä on jo liiaksi.  Se on pacing , tauottaminen, aktiivisuuden rytmitys. Siinä on lajeista haastavin. Pacingin avulla pyritään säilyttämään toimintakyky mahdollisimman hyvänä, kun toimintakyvyn ja jaksamisen kanssa on haasteita. Pacingia käytetään "välineenä" esimerkiksi kroonisen väsymysoireyhtymän tai long covid- oireiden kanssa. Käytännössä se tarkoittaa oman toiminnan rytmittämistä niin, että voimia riittää mahdollisim

    Lapsella on synnyinlahjana vahva luontoyhteys. Hän on utelias, rohkea, aistit auki tutkiva, ennakkoluuloton, avoin. Hän on luonnossa kotonaan. Jokainen meistä on ollut lapsi ja kasvaessamme suhteemme luontoon ja luontoyhteyteemme muuttuu vääjäämättä. Se muuttuu meistä riippuen ja riippumatta. Se on luonnollista. Aikuisina voimme itse jälleen vaikuttaa omaan suhteeseemme luontoon ja hyödyntää sitä oman hyvinvoinnin eteen. Aikuisina meillä on hieno tilaisuus, ja vastuu, antaa lapsille mahdollisuus kulkea, kasvaa ja kokea luonnossa. Antaa h eille mahdollisuus säilyttää vahva luontoyhteys, jonka avulla hän kehittyy ja joka kannattelee häntä myöhemmin elämässä. Lapsi hyötyy luonnossa oleilusta ja liikkumisesta hyvin paljon - kuten me kaikki. Lapsen kohdalla hyödyt kantavat pitkälle myöhempään elämään.    Aistien avulla lapsi tutkii, oppii ja kehittyy. Luonnossa se tapahtuu kuin itsestään, ilman ohjelmoitua oppimista. Kun siihen saa vain mahdollisuuden. Aistien avulla - ja myös aistit ke