Nokipannukahvia ja elämää

"Mitä kuuluu? "Noooh, kaikenlaista. Paljon hyvääkin." Näin olen viime aikoina vastannut kysyttäessä kohtaamisissa vaikka kaupan käytävillä. Se on totuus. Kaikenlaista. Paljon hyvääkin. Samalla jättäen ne kurjat kuulumiset sanomatta ääneen. Toisaalta vastaan niin suojellakseni kysyjää, mahdollisia vaivaantuvia hetkiä. Keskustelu voidaan maitohyllyn edessä jättää tähän ja toivottaa kaikkea hyvää ja jatkaa matkaa. Vastaus kuitenkin antaa samalla kysyjälle mahdollisuuden esittää jatkokysymyksen, että mitä jää sen kaikenlaisen sisälle sen hyvän jälkeen. Kysyjälle jää vastuu kuulla mitä oikeasti kuuluu. Miksikö vastaan näin? No siksi, että vaivaantuneita hetkiä on ollut. Ja ne hetket ovat kurjia. Varsinkin kysyjälle. Haluan välttää nämä tilanteet, suojellakin ja toisaalta eihän aina haluakaan listaa terveyshuolista ja muista murheista luetella. Yhdelle vastaan yllämainutusti, toiselle ehkä sanon suoraan, että nyt on aika huono. Nyt leikin, että kysyit, emme seiso maitohyllyllä

Onpa hauskaa. Olen to do-listalleni kirjoittanut blogin herättämisen. Mielessä monia aiheita. Yksi niistä omat keinoni elämän kriiseistä selviämiseen. Niistä kriiseistä, joita meidän jokaisen polulle osuu. Ihan varmasti osuu, jokaiselle jossakin kohtaa jotakin. Minulle on osunut omani, toiselle enemmän, toiselle vähemmän, jokaiselle jotakin. Palaan nykytilanteeseeni myöhemmin tarkemmin, mutta nopeasti kerrottakoon, että Long covid- oireet rajoittavat elämää paljon ja jälleen ollaan uuden edessä, uudelleen rakentamisen äärellä ja kovin hitaassa kuntoutustyössä. Asian tiimoilta olen kovasti lukenut, etsinyt tietoa, suunnitellut tulevaa, haaveillut, etsinyt ja löytänyt keinoja voida paremmin.  Ja se mikä tästä tekee hauskaa...Avattuani blogin, löysin viime maaliskuussa kirjoittamani tekstin, jota en ole julkaissut. Olen melkein vuosi sitten avannut sitä miten olen selvinnyt elämäni kriiseissä tietämättä, että nuo keinot tulivat myöhemmin kuluneen vuoden aikana todella kovaan käyttöön, tos