Oivalluksien polulla
Silloin kun elämä haastaa, kuulostaa turhankin kliseiseltä, että kyllä siitä jotain hyvääkin seuraa. Kliseistä tai ei, niin se kuitenkin on: jotain hyvää seuraa. Tämän olen taas oivaltanut itsekin. Enemmän ehkä on kyse siitä, että antaa itselleen luvan oivaltaa. Ja vieläpä uskoa oivalluksia. Meihin on rakennettu jos jonkinmoisia uskomuksia elämämme aikana. Kaikki ne perustuvat kokemuksiimme. Monia uskomuksia kannamme mukanamme lapsuudesta saakka. Ne ovat ajatuksia meistä itsestämme ja ympäröivästä maailmasta. Niihin perustamme päätöksemme, elämäntapamme, suhtautumisemme muihin ihmisiin, oman paikkamme maailmassa ja oman osaamisemme. Aika usein mielessämme olevat uskomukset eivät ole edes totta - ne ovat meihin syvälle juurtuneita ajatusmalleja, jotka eivät aina ohjaa meitä hyvään suuntaan. Muutoksen hetki on se, jolloin omia uskomuksia onkin hyvä tarkkailla tarkemmin. Olipa uskomus sitten lapsena kuultu opettajan lipsauttama toteama lauluäänestä, vanhemman kertoma suvun huonosta mat