Solmut auki


Eräs kaverini julkaisee tasaisin väliajoin Facebookissa kuvan, jossa on puhutteleva teksti: ”Ajattele kuinka onnellinen olisit, jos juuri nyt menettäisit kaiken mitä sinulla on – ja sitten saisit sen kaiken takaisin.”

Tätä olen paljon ajatellut viime kuukausina. Olen aiemmin kirjoitellut fibromyalgiasta, sen saamisesta oireettomaksi ruokavaliolla ja liikunnalla, siitä hyvästä ja kirkkaasta olosta, jonka sain takaisin.

No mutta, nyt olen sen hyvinvoinnin ja kirkkaan olon menettänyt. Ja se pistää miettimään, että miten onnellinen olisinkaan, kun saisin sen olon takaisin. Jos olisin taas hyvinvoiva.

Enää en tiedä onko muijan huono kunto borrelioosin, antibioottien vai tulehduksen myötä jälleen oireilemaan alkaneen fibromyalgian syytä. Vai lieneekö kaikkien summa. Aika turhauttavaa. Ja se on hyvään tottuneelle kovin hankala asia.

Kun on kerran löytänyt ratkaisun omaan hyvinvointiin, toivoisi voivan tekevän sen uudelleen. Vaan nyt kun ei tiedä mikä on mahdollista, mikä järkevää ja mikä ei. Onko se lepo, onko se liike vai onko se pilleri. Kyllä vain on aivot solmussa, kun googlailee apuja ja kuuntelee ohjeita. Kun toinen puhuu liikkeen puolesta ja toinen levosta, ei enää tiedä miten toimia. Koska google ja asiantuntijat ovat kertoneet, että borrelioosista toipumiseen voi mennä kuukausia, ja että vahvoista antibiooteista toipumiseen kropalla voi mennä jopa kaksi vuotta, ei auta kuin pohtia, että miten sen aikansa käyttää ja miten kroppaa ja mieltä tukee toipumisen matkalla.

Jälleen totesin, että kyllä se viisain asiantuntija itseni kanssa olen jälleen minä. Vain minä voin tietää mitä liike tai lepo kropalleni tekee. Vain minä tiedän, tuleeko tässä toipumisen tiellä kehoa ravita rasvalla vai hedelmällä. Vain minä voin huomata, että nyt meni överiksi. Ja sen minä helposti huomaan. Kun on suorittaja pohjimmiltaan, näissä tilanteissa se korostuu. Toipumista ja palautumista kun lähtee suorittamaan, juuri silloin menee överiksi. Ja siinä olen hyvä. Ja siitä nyt opetellaan pois.

Yksi oppilaani totesi eräänä päivänä, että ”Sinun aivot toimii nyt vähän huonosti.” Ja sinä päivänä ne todella kävivät hitaalla. Pysähdyin miettimään, että miksi ne nyt niin huonosti toimivat. Syitä oli monia: huono yöuni, lapsen sipsipussilla käyminen edellisenä iltana, vähäinen ulkoilu, pysähtymättömyys. Ja toisaalta se jatkuva ajatustenkehä, joka huonon olon ja paranemisen ympärillä pyöri. Olin taas bussimatkan yrittänyt selvitellä mitä voisin tehdä toipuakseni nythetiäkkiä. Oli kuitenkin kovin arvokasta pysähtyä, tulla tietoiseksi ja herätä. Niin kovin inhimillistä kaikki, niin tavallista. Ja niin typerää.

Niin ihana kuin internet ja google ovatkin, niin kovin helposti niiden tietotulvassa oma asiantuntijuutemme pienenee ja heikkenee, jää muiden ”muka-viisauksien” alle. Aivan kuten muiden viisaus olisi arvokkaampaa ja fiksumpaa kuin omamme. Haluan tällä kirjoituksella muistuttaa sinua, mutta etenkin itseäni siitä, että paras viisaus asuu itsessämme. Pitää vain pysähtyä sitä kuulemaan. Keho ja mieli kyllä kertoo.

Tämän loma-aamun aloitin pitkästä aikaa joogalla ja keho kiitti. Eilen uin myrskyisässä meressä, siitäkin keho kiitti. Lasten kanssa lomaillessa kävin taas siellä sipsipussilla, sain keholta heti satikutia. Väsyneenä päivänä join aamukahvilla normaalin kahden kupillisen sijaan kolme, kroppa huusi minulle kiukkuisesti. Kun mieleni teki metsän poluille, tartuinkin imuriin ja jynssäsin turhautuneena keittiön tasoja, ja tiedätte jo miten mieli siihen reagoi. Se reagoi kuten muuhunkin suorittamiseen. Murinalla. Jokaisesta lämpimästä halista, ulkona otetusta askeleesta, kehonhuollosta, rasvasta ja kasviksista, kirjan kanssa istutusta hetkestä, levon hetkellä levosta ja kiireettömyydestä keho ja mieli kiittää.

Viisas Karita Tykkä kirjoittaa ja puhuu paljon tästä; itsensä kuuntelemisesta, intuitiosta. Siitä, että elää niin kuin itselle on hyvä. Tässä informaatiotulvassa se ei aina ole helppoa. Oman ja muiden mielipiteiden raja helposti hämärtyy ja kuitenkin totuus on se, että kaikille ei sovi sama. Olipa kyse ruokavaliosta, liikunnasta tai elämäntyylistä yleisemmin. Sen omansa voi löytää vain kuuntelemalla ja kuulemalla. Toisen silmissä tarkka ruokavalio ja avantoon pulahtaminen voi olla suorittamista, kun taas toiselle se on juuri sitä omanlaista, paljon antavaa elämää. Näin me olemme yksilöitä.

Jälleen huomaan olevani aiheessa, josta voisin jatkaa pitkään. Tärkeä ja inspiroiva aihe. Nyt otan kuitenkin lapset kainaloon, kuulostelen fiiliksiä, käyn metsässä ja kuuntelen mitä tänään tarvitsen. Ehkäpä käyn meressä, ehkäpä siivoan tai jotain ihan muuta. Ja ennen kaikkea; luotan omaan asiantuntijuuteen.

Sulle toivon just sun näköistä, leppoisaa päivää.
Enjoy.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun fibro tuli taloon

Onnea lapseni, teinini

Kolme täsmäneuvoa