Metsään ja rusinoihin voi aina luottaa

-
Vartin kävelemisen jälkeen ajattelin hiljaa mielessäni, että minkä ihmeen takia piti lähteä. KitikitiVitiviti. Ottaisinko vaan lapsen kantoon ja kävelisin suorinta tietä kotiin vai jatkettaisiinko eteenpäin luottaen metsän voimaan. Maltoin pysyä rauhallisena ja tsempata eteenpäin vaikka sisällä kiehui.  Onneksi päätin jatkaa matkaa.

Suunnitelmissa oli alunperin suunnata reput selässä pitkospuille koko päiväksi. Aamulla oli kuitenkin selvää, että nyt kaipaamme enemmän kotipäivää ja oleilua. Väsyneitä lapsia: yhdellä roikkuu räkä, toisella hiukan kurja olo ja kolmas muuten vain kärttyinen. Hiphurraa, lähtökohdat leppoisaan vapaapäivään mainiot. 

Mieli halaji metsään ja kaikki kaipasivat happea. Pojat motivoituvat mahdollisesta sienikastikkeesta ja metsä houkutti heitäkin. Paitsi pienintä, hän motivoitui vasta rusinoista.  Pakkasimme siis mehut ja rusinat koriin ja lähdimme. Pienimmälle vielä pihalla annoin kaksi vaihtoehtoa: metsä tai päiväunet. Valitsi metsän.

Metsä alkaa pihalta, siinä(kin) olemme onnekkaita. Eikä se ole vielä koskaan pettänyt. Eikä pettänyt tälläkään kertaa. Kun alun kitinästä selvittiin, olikin lapsen mieli auki ja ihmeellinen maailma edessä. Taaperon sadat kysymykset ja keskimmäisen tarinat täyttivät ilman. Keskimmäinen löysi toinen toistaan hienoimpia Potter-sauvoja eikä olo ollut yhtään kurja. Pienin ihmetteli ketunkoloja ja kärpässieniä eikä kiukuttanut enää ollenkaan. Suurin etsi sinnikkäästi suppilovahveroita ja kärttyisyys unohtui itsestään. Ja tämä äiti hymyili.



 Hymyilty on sen jälkeenkin, sillä kiukut 
jäi kaikilta metsään. Bonuksena saimme 
sienet ja löysimme taas uuden luonnon
 parkour-radan.

Metsään ja rusinoihin voi aina luottaa. 



 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lapsikin sairastuu syöpään.

-
Kuva
  Puhutaanpa taas hetki syövästä, lasten syövistä. 15.helmikuuta vietetään kansainvälistä lasten syövän päivää.  Olen aiheesta kirjoittanut paljon, omasta kokemuksesta, tunteella ja tunteesta. Se on helppoa, koska oman lapsen sairastuminen syöpään on niin valtava elämäntapahtuma, unohtumaton ja jälkensä jättävä kokemus, mieltä järkyttävä ja ikuisesti mukana kulkeva. Lasten syöpä on myös täyttä faktaa. On tosiasia, että vuosittain noin 150 lasta ja nuorta sairastuu syöpään. Se tarkoittaa, että lähes joka toinen päivä yksi perhe saa murskaavan uutisen ja astuvat täysin uuden, vieraan ja pelottavan asian eteen. Heiltä ei kysytä, haluavatko, heidät heitetään siihen. Ei ole väliä onko perhe rikas vai varattomampi, akateemisesti koulutettu vai duunari, asuuko vuokralla vai omassa lukaalissa, ydinperhe vai yksinhuoltaja. Syöpä ei valitse.   Faktaa on, että neljä viidestä sairastuneesta lapsesta paranee. Tämän myötä totuus on myös se, että yksi viidestä kuolee. Eilenkin vietettiin pien
Lue lisää

Se ei ole ohi, kun se on ohi

-
Kuva
  Se ei ole ohi, kun se on ohi - tätä viestiä on vuonna 2024 rummutettu kansainvälisen lasten syövän päivän julkaisuissa. Olenpa onnellinen, että tätä(kin) puolta lasten syövistä tuodaan esiin. Niin tosi ja niin surullinen osa syöpään sairastuneen lapsen polkua.  Viesti kertoo lyhykäisyydessään syöpähoitojen myöhäisvaikutuksista. Olisi ihanaa ajatella, ja näinhän moni ulkopuolinen ajatteleekin, että sinä päivänä, kun syöpähoidot ovat ohi, kun infektioeristys puretaan, että sinä päivänä herättäisiin unesta ja kaikki olisi kuin ennen. Kuin ennen sairastumista. Että suljettaisiin ovi takana ja unohdettaisiin koko painajainen. Mikä onni, että joillekin se on näin. Ihanaa, että on. Meillä on kuitenkin edessämme se fakta, että yli 60% lapsena syövän sairastaneista eivät saa elää tervettä aikuisuutta. Ne hienot hoidot, joilla lapsen syöpä on hoidettu, rikkoo helposti jotakin muuta. Ja näin myöhäisvaikutukset voivat ilmetä vasta vuosien päästä, seurata pitkälle aikuisuuteen ja vaikuttaa elämä
Lue lisää

Pacing - lajeista haastavin

-
Kuva
Tauko tekee elämässä aina hyvää- pacingissä kyse on laajemmasta ja haastavammasta asiasta. Olen löytänyt sen - lajeista haastavimman. Säännöt ovat moninaiset, yksilölliset ja äärimmäisen haastavat sisäistää. Laji itsessään on parhaimmillaan, onnistuessaan palkitseva ja suurta mielihyvää tuottava. Treenausvaihe taasen tuskaa ja turhautumista aiheuttava. Treeni on jatkuvaa, yrittämisestä ei varsinaisesti palkita. Vain onnistunut suoritus palkitaan. Tämän lajin pariin joutuu pakon edessä. Voi sanoa, että olen lajini löytänyt. Vaikka haasteista pidänkin, tässä sitä on jo liiaksi.  Se on pacing , tauottaminen, aktiivisuuden rytmitys. Siinä on lajeista haastavin. Pacingin avulla pyritään säilyttämään toimintakyky mahdollisimman hyvänä, kun toimintakyvyn ja jaksamisen kanssa on haasteita. Pacingia käytetään "välineenä" esimerkiksi kroonisen väsymysoireyhtymän tai long covid- oireiden kanssa. Käytännössä se tarkoittaa oman toiminnan rytmittämistä niin, että voimia riittää mahdollisim
Lue lisää