Nokipannukahvia ja elämää

Perjantaina laitettiin tukat tötterölle, korot alle ja vietettiin hieno gaala-ilta Turussa Ruissalon telakalla. Gift-hyväntekeväisyysgaala järjestettiin toistamiseen ja Sykerön oli kunnia olla kohteena. Meidän mahtavan ahkera toimikunta edusti juhlassa Sykeröä. Heille ilta oli kiitos uurastuksesta vapaaehtoistoiminnassa.  Illan juonnosta vastasi aivan huikea Tom Petäjä sekä Laura Satamo. Meidän luottoräppäri Joacim näytti taas kyntensä, osoitti huiman kehityksen ja kasvun merkit, veti hienon keikan. Mira Luoti ja miehensä Mika Haapasalo esiintyivät duona. Yleisön huumasi taitava, huikea Rudi Rok äänitaiteellaan. Hieno show. Ja mahtavan mausteen iltaan antoi hovimestarina juhlaväkeä hämmentänyt yllätysnäyttelijä.  Ilta oli hieno. Huutokaupassa hinnat nousivat kohteen näkökulmasta todella hienoiksi. Kiitos! Olimme gaalassa kuitenkin syystä. Syystä, että lapsisyöpäpotilasperheet saisivat viettää mahdollisimman inhimillistä elämää sairauden keskellä.  Sain...

  Niin siinä taas kävi. Liian pitkään liian täysi kalenteri, ei vapaapäiviä, huonoa ravintoa. Liikaa sokeria ja roskaherkkua, liian vähän   unta. Liikaa hötkyilyä ja multitaskaamista. Liikaa kaikkea sitä, mitä tulisi välttää. Kroppa kyllä taas tajusi, pää ei suostunut ymmärtämään. Alkuvuosi on näissä lapsisyöpäpotilasperheisiin liittyvissä vapaaehtoistöissä kiireisintä aikaa. Niin tärkeitä juttuja järjestettävänä, ettei edes huomaa tekevänsä työtä. Sama pätee palkkatyörintamalla. Niin mukavia keikkoja, ihania lapsia ja kollegoja, ettei huomaa tekevänsä työtä sielläkään. Ja kun tavoitteet on korkealla, tehtävää paljon, ei riitä virka-aika, ei jää aikaa palautumiselle ja sitten sen jo huomaakin. Väsähdyksen. Kun on kuukauden siirtänyt hirmuisella troppaamisella alkavaa flunssaa, napsinut buranaa selkä- ja hartiajumiin, syönyt migreenilääkkeitä useasti, valitellut vatsavaivoja ja heräillyt aamuyön tunteina miettimään asioita, joille ei juuri silloin voi tehdä...

Sykerön lapset tekivät hienot supersankariviitat leirillä - Supersankareitahan he ovat kaikki. Oletko joskus ollut tilanteessa, jossa et koe tulleesi ymmärretyksi vaikka asia on sinulle äärettömän tärkeä? Ehkä kokemuksiasi on jopa vähätelty. Tai ne on koettu niin vaikeiksi, että on lähdetty karkuun. Tiedän miltä se tuntuu. Kokemasi asia voi olla pieni tai suuri. Se voi olla työttömyys, onnettomuus tai sairaus. Kärjistetysti se voi olla rintaliivin kaarituen irtoaminen kesken työpäivän tai oman lapsen sairastuminen vakavasti. Yhteistä näille on se, että sen kurjuutta ei täysin ymmärrä kuin hän, joka on saman kokenut. Vertainen. Viikko sitten vietimme lapsisyöpäpotilasperheiden kerho Sykerön järjestämää virkistysleiriä Turun Hirvensalossa Meri-Karinan hyvinvointikeskuksessa. Perjantaista sunnuntaihin reilu parikymmentä lapsisyöpäpotilasperhettä kokoontui saman katon alle viettämään aikaa yhdessä. Meitä oli siellä väkeä laidasta laitaan: oli opettajaa, upseeria, kirjaston...