Elämän kriiseissä - itku, luonto ja liike apuna




Onpa hauskaa.
Olen to do-listalleni kirjoittanut blogin herättämisen. Mielessä monia aiheita. Yksi niistä omat keinoni elämän kriiseistä selviämiseen. Niistä kriiseistä, joita meidän jokaisen polulle osuu. Ihan varmasti osuu, jokaiselle jossakin kohtaa jotakin. Minulle on osunut omani, toiselle enemmän, toiselle vähemmän, jokaiselle jotakin.

Palaan nykytilanteeseeni myöhemmin tarkemmin, mutta nopeasti kerrottakoon, että Long covid- oireet rajoittavat elämää paljon ja jälleen ollaan uuden edessä, uudelleen rakentamisen äärellä ja kovin hitaassa kuntoutustyössä. Asian tiimoilta olen kovasti lukenut, etsinyt tietoa, suunnitellut tulevaa, haaveillut, etsinyt ja löytänyt keinoja voida paremmin. 

Ja se mikä tästä tekee hauskaa...Avattuani blogin, löysin viime maaliskuussa kirjoittamani tekstin, jota en ole julkaissut. Olen melkein vuosi sitten avannut sitä miten olen selvinnyt elämäni kriiseissä tietämättä, että nuo keinot tulivat myöhemmin kuluneen vuoden aikana todella kovaan käyttöön, tosi tarpeeseen ja jälleen ovat olleet avuksi.

Julkaisen tämän tekstin nyt tässä, kuten sen vuosi sitten kirjoitin:
 

Aina välillä kuulen kysymyksen, että miten ihmeessä pysyt järjissäsi ja selviät, kun elämä heittää haastetta toisensa perään.

Aiemmista kirjoituksista käy ilmi, että kaikenlaista on elämänpolulle sattunut.
Ja aina on noustu katkeroitumatta. Se onkin ollut suurin tavoitteeni: pysyä katkeroitumatta.
Ei se helppoa ole. Kipeää se on tehnyt ja kolhuja jättänyt. Mutta kaikista kokemuksista on jäänyt jotakin hyvääkin: ihmisiä, oivalluksia, ymmärrystä ja tietoa.

Päätin listata muutaman keinon, jotka ovat omalla matkallani auttaneet.


1.             Itku.

Itkulla on ihmeellinen voima. Sen avulla huuhtoutuu paljon kuonaa pois. Eteenpäin ei pääse vain pakottamalla ja puskemalla läpi kiven. Suru pitää surra, kiukku tuntea, viha päästää irti. Itkun avulla  tunteiden virta pääsee kulkemaan vapaasti. Padot hidastavat kulkua ja jättävät kroppaan ja mieleen turhia taakkoja, jotka ennemmin tai myöhemmin aiheuttavat meille tuskaa. Ei siis vain itku vaan kaikkien tunteiden tunteminen. Tunteminen niin että tuntuu ja näkyy. Se kannattaa ja kantaa.


2.             Hyväksyntä

Tilanteen hyväksyminen. Tunteiden hyväksyminen. Tässäkään ei auta pyristellä vastaan. Pyristely on sama kuin ajaisi yhä uudelleen samaan seinään. Menee rikki seinä ja menee rikki kulkuneuvo. Hyväksyminen ei käy käden käänteessä. Pitää hyväksyä myös se, että hyväksyminen ottaa aikaa. Antamalla aikaa kaikelle sille ajatustyölle, jonka oma pää vaatii, tekee suuren palveluksen itselleen. Hyväksymällä hankalatkin tunteet, vaikeankin tilanteen, murskautuneet unelmat, muuttuneen suunnan. Vain siten voi jatkaa matkaa. Hyväksyntä on irti päästämistä.


3.             Positiivisuus

Positiivisuus ei tarkoita, että aina kaikki olisi ihanaa ja hyvää. Koska elämä ei ole. Se ei ole keinotekoista vaaleanpunaisilla laseilla kulkemista. Se tarkoittaa, että osaa nähdä hyvää haastavissakin tilanteissa. Se on kiitollisuutta pienistäkin, se on mielenharjoittamista ja hyvään uskomista.  Joskus se on työn takana, mutta joka kerta hyvien asioiden listaaminen kannattaa. Toisinaan tämä on perheessämme jo vitsi, mutta olen onnellinen, että lapsetkin sen voiman huomaavat. Ja on ihan tutkittua, että mielemme ajatuksista n.80% on negatiivia, jos emme tee työtä niiden kanssa. Ehkä siis elämänlaatu on parempaa, kun näkee hieman vaivaa.


4.             Puhuminen

Ääneen lausutuilla sanoilla on suuri voima. Ja jos puhe ei ole oma juttu, ajatusten kirjoittaminen toimii samalla tavalla. Ei niinkään se mitä kuuntelija vastaa, vaan se että saa puhuttua ja kerrottua ajatuksistaan. Jo se jäsentää omia ajatuksia ja auttaa eteenpäin, itsensä kuuleminen. Tietysti hyvä keskustelu voi auttaa saamaan näkökulmia, vinkkejä ja apua. Joskus vaatii useamman kerran puhua samasta asiasta. Ja niin se pitääkin tehdä, puhua niin kauan kuin on tarpeen. Kirjoittaa niin kauan kuin on tarpeen. Oksentaa asia ulos, tyhjentää ja jäsentää ajatuksia.


5.              Itsensä seurassa oleminen

-    Luonto.
Se on kirkkoni. Siellä kuulen omat ajatukseni, siellä ne kirkastuvat. Siellä myös itku pääsee virtaamaan. Siellä tunteet saavat tulla. Ja mennä.

-    Liikunta.
Minulla se on jooga, pilates ja kävely. Kuten sanottu, kehoon patoutuu helposti tunteita. Kehon kautta voimme niitä myös vapauttaa. Jooga on oiva apu tässä työssä.

-    Mindfullnes/meditaatio. 
Touhukkaalle suorittajalle tässä on ollut suuri oppimisen paikka. Ja se työ on kannattanut. Pelkkä hengityksen voima on suuri. Netti on pullollaan hyviä valmiita harjoituksia.

        

Oman näköinen elämä

Suurin oivallus on ollut elää oman näköistä elämää. Ei sellaista mitä muka kuuluisi elää. Sitä missä pitäisi käydä, pitäisi syödä ja juoda, miten aktiivista elämää viettää, juhlia ja valvoa. Sitä mikä sosiaalisen median kautta meidän mieliimme vyöryy. Koska vain tekemällä valintoja omasta sydämestä ja halusta käsin, voi elää oman näköistä elämää. Haastavaa siitä tekee se, että maailma       on täynnä kaikkea mielenkiintoista ja ihanaa, että joskus on vaikea psysä paikallaan juuri siinä missä oikeasti kuuluukin. Ja missä haluaakin olla. Puskemisen lopettaminen ja sydämen kuuntelu, siinä se.
Minulle oman näköinen elämä tarkoittaa tietynlaista ruokavaliota, selkeää vuorokausirytmiä, paljon luontoa, perhekeskeistä elämää, nuotiota, nokipannukahvia, mielekästä tekemistä, itselle sopivaa liikuntaa ja            hötkyilemättömyyttä. 

Tässä suurimmat evääni selviytymiseen, toipumiseen ja hyvään elämään.

Juha Vuorinen jossakin haastattelussa sanoi, että elämän tavoite on olla onnellinen. 
Pidän ajatuksesta. Ja monissa elämän haasteissa olenkin tämän ottanut punaiseksi langaksi: ei ne koe-arvosanat, ei ne terveyshaasteet, ei ne taloudelliset vaikeudet, kunhan on onnellisuutta.

Onnellista elämää kohti on hyvä jokaisen kulkea. Keinoja on monia.

Onnellista elämää ja tätä päivää just sulle.


Elämä on varjoja ja valoa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uudelleenohjelmointi...käynnissä...