Lapset ja luonto

 

 

Lapsella on synnyinlahjana vahva luontoyhteys. Hän on utelias, rohkea, aistit auki tutkiva, ennakkoluuloton, avoin. Hän on luonnossa kotonaan. Jokainen meistä on ollut lapsi ja kasvaessamme suhteemme luontoon ja luontoyhteyteemme muuttuu vääjäämättä. Se muuttuu meistä riippuen ja riippumatta. Se on luonnollista. Aikuisina voimme itse jälleen vaikuttaa omaan suhteeseemme luontoon ja hyödyntää sitä oman hyvinvoinnin eteen.

Aikuisina meillä on hieno tilaisuus, ja vastuu, antaa lapsille mahdollisuus kulkea, kasvaa ja kokea luonnossa. Antaa h eille mahdollisuus säilyttää vahva luontoyhteys, jonka avulla hän kehittyy ja joka kannattelee häntä myöhemmin elämässä. Lapsi hyötyy luonnossa oleilusta ja liikkumisesta hyvin paljon - kuten me kaikki. Lapsen kohdalla hyödyt kantavat pitkälle myöhempään elämään. 

 

Aistien avulla lapsi tutkii, oppii ja kehittyy. Luonnossa se tapahtuu kuin itsestään, ilman ohjelmoitua oppimista. Kun siihen saa vain mahdollisuuden. Aistien avulla - ja myös aistit kehittyvät. Kovin tärkeää.

Helposti ajattelemme aisteiksi vain kuulo-, näkö-, maku- ja hajuaistin. Ne ovatkin tärkeitä aisteja, joiden avulla luomme yhteyttä ympäröivään maailmaan ja toisiimme. Luonnossa näillä aisteilla opimme ympäröivästä maailmasta monenmoista ja niiden avulla oivallamme itsestämme ja suhteestämme ympäristöömme paljon. Yhtälailla tuntoaisti toimii varsinkin omien rajojen, ääriviivojen havaitsemisena ja myös tutkimisen oivana apuvälineenä. 

Meillä on kuitenkin vielä aisteja, joiden merkitys eritoten liikkumiseen on äärimmäisen tärkeä koko elämämme ajan: tasapaino- ja asentoaistit. Nämä aistit kehittyvät mitä parhaiten kulkiessamme luonnossa. Ne kehittävät meitä kokonaisvaltaisesti, niiden avulla eri aistimme yhdistyvät ja tekevät yhteistyötä. Tasapaino kehittyy, ja myös pysyy hyvänä, luonnossa kulkiessa. Kivien ja juurien yli astuessa, polulla pysyessä tai rantakivillä kulkiessa tasapaino saa hyvää treeniä. Asentoaisti kehittyy luonnon helmassa myös hyvin - olemalla enemmän läsnä kehossamme, tunnistamme kehon asennot ja liikkeet paremmin. Huomaatko - vain kulkien luonnossa kehittyy ja saa treeniä moni seikka, ilman sen suurempaa järjestämistä.

 

 

Viime aikoina olemme lukeneet surullista faktaa lasten ja nuorten kuntotasosta. Tähänkin yhdeksi lääkkeeksi voisi tarjota luonnossa liikkumista. Kaikki eivät halua pelata jalkapalloa tai voimistella. Eikä tarvitsekaan. Pääasia lienee, että lapsi ja nuori liikkuu. Varmasti jokaiselle löytyy jokin mieluisa  tapa liikkua. Kuten jo mainittu, kaiken ei tarvitse olla järjestettyä tai ohjattua. Lapselle metsä on täynnä mahdollisuuksia : puihin kiipeily, kivillä hyppely, runkojen ali ryömiminen, tasapainoilu, majan rakennus tai vaikka metsä parkour - mahdollisuuksia täynnä. Lapset kyllä keksivät! Ja kunnon noustessa myös yleinen hyvnvointi nousee. 

 

Meidän aikuisten tehtävä onkin se haastavin - luottaa, antaa kiipeillä ja seikkailla. Kannustaa ja olla itse mukana. Usein helposti liikaa varoittelemme. Lapset ovat taitavia ja yhä taitavimmiksi muuttuvat. Ottakaamme mallia! Heittäydytään ja löydetään lapsen ilo. Sen sijaan, että varoittelemme jokaisesta vaaran paikasta, voimmekin auttaa lasta sanoittamalla toimintaa etsimällä ja löytämällä turvallisia tapoja kulkea. Sen sijaan, että huudamme: "VARO, ettet tipu/ettet liukastu/ettet kaadu/ettet sitäjatätä", voimme sanoittaa lapsen liikettä: "Kiipesitpä hienosti, mitenköhän voisit suunnitella reitin alas?" tai "Voisikohan kalliota tunnustella jotenkin, jotta osaa suunnitella turvallisen reitin ylös?" Lapset kyllä osaavat.

Lasten uteliaisuus ja kiinnostus kaikkea ympäröivää kohtaan on ihailtavaa. Luonnossa sen näkee ihanasti. Eläimet, kasvit, maisemat, väkkyrät puut, ötökät, kakkakasat, vesilätäköt. Mikä onkaan parempaa kuin hyppiä vesilätäköissä niin, että naamakin on kuravedessä, kahlata ojassa saappaat täynnä vettä, tonkia mullasta matoja tai silitellä sammakoita. en heti keksi pärempaa. Toki tulee likaa ja lisää likaa, lapseen ja vaatteisiin. Samalla tulee kuitenkin valtava määrä hyviä mikrobeja, jotka vahvistavat lapsen immuunipuolustusta ja luontoyhteyttä. Vaatteet puhdistuvat kyllä, lapset myös. Ja  mikä lohdullisinta, lapset rikastuvat hyvin paljon sekä mieleltään että kehollissesti. Kannustan siis: lätäköihin mars, isot ja pienet, pyykkikone laulamaan, pesulle, villasukat jalkaan, lämmintä kaakaota ja näin on repussa hienoja muistoja lisää. 

Sen lisäksi, että luonnossa olemalla lapsi oppii ympäristöstään, hän oppii valtavasti itsestään ja kanssaihmisistään. On toki hienoa, etä oppii tunnistamaan kasveja ja eläimiä, ymmärtämään ravintoketjuja ja tietää jokaisenoikeudet. Mielestäni vielä tärkeämpää on tuntea oma paikkansa luonnossa, oma kehonsa, oma sisäinen maailmansa ja itsensä suhteessa muihin. Kaikkeen tähän lapsi saa tuntumaa ja kokemuksia olemalla luonnossa. Luonto tarjoaa elämän näkyväksi - saamme seurata syntymää, törmäämme kuolemaan. Lapsi saa tutkia, oppia ongelmanratkaisutaitoja, saa hoitaa ja tulla hoidetuksi, saa kehittyä ja olla oma itsensä. Luonnossa lapsi, kuten me kaikki, saa helpommin yhteyden omaan itseensä. Hän oppii arvostamaan niin itseään kuin muita. Sanoisin, että hyvin arvokkaita taitoja. Ja kovin helpolla saavutettavissa. 

Kirjoitan seuraavaksi lapsista ja luonnossa oppimisesta. Tästä minulla on vankka kokemus ja paljon sanottavaa. Tässä haluan kuitenkin sanoa, että en ole vielä tavannut lasta, joka ei viihtyisi luonnossa. Ja kokemukseni mukaan vaikutukset sekä yksilön että ryhmän tasolla on nähtävissä hyvin lyhyessä ajassa. 

Aikuinen, pyydän: Vie lapsi luontoon, anna hänen kiipeillä, tutkia, liata, tonkia, kaatua ja kiipeillä lisää. Ja jos sulla on pokkaa, tee itse se sama! Usko, seikkailu päättyy hymyyn.

Iloisia luontohetkiä! Syksy ja vesilätäköt ovat ihan just ilahduttamassa meitä.