Pacing - lajeista haastavin

Tauko tekee elämässä aina hyvää-
pacingissä kyse on laajemmasta ja haastavammasta asiasta.

Olen löytänyt sen - lajeista haastavimman. Säännöt ovat moninaiset, yksilölliset ja äärimmäisen haastavat sisäistää. Laji itsessään on parhaimmillaan, onnistuessaan palkitseva ja suurta mielihyvää tuottava. Treenausvaihe taasen tuskaa ja turhautumista aiheuttava. Treeni on jatkuvaa, yrittämisestä ei varsinaisesti palkita. Vain onnistunut suoritus palkitaan. Tämän lajin pariin joutuu pakon edessä. Voi sanoa, että olen lajini löytänyt. Vaikka haasteista pidänkin, tässä sitä on jo liiaksi. 

Se on pacing, tauottaminen, aktiivisuuden rytmitys. Siinä on lajeista haastavin. Pacingin avulla pyritään säilyttämään toimintakyky mahdollisimman hyvänä, kun toimintakyvyn ja jaksamisen kanssa on haasteita. Pacingia käytetään "välineenä" esimerkiksi kroonisen väsymysoireyhtymän tai long covid- oireiden kanssa. Käytännössä se tarkoittaa oman toiminnan rytmittämistä niin, että voimia riittää mahdollisimman tasaisesti mahdollisimman pitkälle. 

Parhaimmillaan pacing
takaa sen, että valoa näkyy aina.

Meidän perheessä tämän lajin parissa painii kaksi henkilöä. Kiva, kun on seuraa. NOT.
Toinen treenaa lajia kroonisen väsymysoireyhtymän ja vireystilan säätelyn haasteiden kanssa, toinen uupumuksen, long covidin ja hermoston ylivirittyneisyyden vuoksi. Molemmilla tavoitteena on elää jaksamisen haasteista huolimatta mahdollisimman tasaista ja hyvää elämää ilman suuria notkahduksia. Jaksaa hoitaa velvollisuudet ja vielä nauttiakin elämästä.

Helpompaa on notkahtaa kuin pysyä rasitusikkunan sisällä. Sen ikkunan, jossa jaksaminen on hyvää. Tai ainakin kohtalaista. Kun ikkunan lasin särkee tai rajan ylittää, notkahdus seuraa. Toki se voi seurata vasta vuorokauden tai kahden päästä (PEM-oireet), mutta kovin helposti ja varmasti se seuraa. Ja raja ylittyy usein juuri silloin, kun vointi on hyvä. Kun on onnellinen voimistaan ja jaksamisestaan. Silloin helposti tekee sen yhden toiminnan liikaa. Yhden kotityön, yhden lenkin, yhden vatsalihasliikkeen, yhden leikin, yhden kauppareissun, yhden mopolenkin kavereiden kanssa tai vaikka yhden oppitunnin. Raja paukkuu yli ja seuraavat vuorokaudet ollaankin kuin jyrän ja hurjan väsymyksen alle jääneitä. Olo on kuin vuosisadan krapulassa. Ei kiva. 

Pacing on siis menetelmä, jonka hallitessaan omia voimavaroa on mahdollista säädellä ja elää mahdollisimman hyvää elämää ilman allensa jyräävää uupumusta. Pacingissä itsetuntemus on avainasemassa. Kokemuksen kauttaa itsestään, niin mielestä kuin kehosta, oppii miten mikäkin toimi omaan jaksamiseen vaikuttaa. Ennakoinnin ja kehon tuntemusten kuuntelun avulla omaa toimintaansa oppii hiljalleen säätelemään. Kalentorointi, rohkeus kieltäytyä asioista, toiminnan rajaus, itsensä puolella oleminen ja itsensä tunteminen ovat ensiarvoisen tärkeitä pacingin keinoja. Haastavimpana koemme ennakoinnin ja toiminnan lopettamisen malttamisen. 

Pacing on yhä haastavampaa kovin
elämyshakuiselle ja - haluiselle ihmiselle.

Pacing on haastavaa, epäreilua ja raskasta. Se vaatii yksilöltä paljon. Se vaatii myös ympäristöltä. Jotta jaksaa jonkin mieluisan asian, on kalenteroitava lepoa ennen ja jälkeen toiminnan. Usein kyse on jopa muutamista päivistä. Jotta ei ylitä rajojansa ja notkahda, toiminta pitää uskaltaa/malttaa lopettaa kesken toiminnan. Tulla kesken koulupäivän kotiin, lopettaa treeni tai imurointi kesken, kun keho antaa merkin. Ja mieluummin jo hiukan ennen. Vaikka helpompi olisi puskea väkisin vielä ihan vähän. Jotta jaksaa pelata futispelin lauantaina, pitää jättää loppuarkiviikkon muut iltamenot väliin. Tai jotta jaksaa hoitaa kaksi kuntouttavaa toimintaa viikon aikana, pitää kalenteri tyhjentää muusta. Sama pätee lounastreffeihin tai muuhun sosiaalisesti aktiiviseen toimeen. 

Ja toisaalta, aina kun haluan jotakin hyvää löytää, parhainta itsestään oppimista tämä on. Oma mieli ja keho tulee väkisinkin tutuksi. Se myös sattuu. Mieli usein tekisi enemmän kuin keho kestää. Mahalleen lennetään monen monta kertaa. Aina hissukseen noustaan ja toivotaan oppimista tapahtuneen. Ei voi enää verrata muiden tekemisiin, siinä vasta järki lähtisi. 

Taidan sittenkin olla onnellinen, että yhdessä nuoren kanssa tätä oppimismatkaa kuljetaan. Hän on jo paljon parempi kuin minä. Hänestä olen ylpeä. Kohtalostaan surullinen. Asenteestaan onnellinen.
Molemmat hyödymme pacingistä ja opimme itsestämme ja toisistamme kovin paljon.