Nokipannukahvia ja elämää

Kuva katsoo kirjahyllystä. Poika kulkee papan vanhoissa vaatteissa. Sanoissa on mukana päivittäin, ajatuksissa vielä useammin. Ja tänään, pyhäinpäivänä yhtälailla. Enemmän kuitenkin ihan tavallisena tiistaina. Tai isänpäivänä. Syntymäpäivänä, kun keitetään vieraille kahvit. Kesäiltana, kun kokoonnutaan yhteen ilman joukon päätä. Puheissa on mukana silloinkin. Tunteissa. Vahvasti. Lupasin. Väittelimme tästä hetken. Väitti, että unohtuu. Kaikki unohtuvat. Intin vastaan. Ja minä lupasin. Lupasin, että puheissa elää mukanamme. Aivan kuten aiemminkin menneet. Hekin elävät muistoissa, joita ääneen kerromme. Niin hänkin. Välillä päät painuvat alas, huokaistaan ja pyyhitään kostunut silmäkulma. Välillä nauretaan ääneen. Muistellaan lauseita sanasta sanaan. Sattumuksia, ilonhetkiä ja sitä ihan tavallista elämää yhdessä. Ja juuri näin hän elää. Joka hetki kanssamme. Ja se lohduttaa. Joka päivä. Että saa kuljettaa mukana. Puhua ääneen metsäpolulla. Hymyillä tunturille. Seistä selkä puunrunkoa vas...

Miina Sillanpää teki aikoinaan paljon työtä ajatuksella: Hyvinvointi kuuluu kaikille. Tämä Suomen ensimmäisen naisministerin ajatus lämmittää ja allekirjoitan sen todella.  Isoisoisotätini vanavedessä olen halunnut syventää tämän ajatuksen omaan intohimooni: Luontohyvinvointi kuuluu kaikille. Siinä missä Miina piti mm. heikommassa asemassa olevien piikojen ja yksinhuoltajaäitien puolta, ajoi heidän asiaansa ja tarjosi lepopaikan Siuntiossa, olen minä halunnut tarttua myös heikommassa asemassa olevien mahdollisuuksiin luontohyvinvointiin. Heikommassa asemassa olevilla tarkoitan heitä, joilla ei ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia päästä kokemaan luontoa autenttisessa ympäristössä.  Olen saanut tarjota luontokokemuksia lapsisyöpäpotilaille sairaalassa nyt jo vuoden ajan ja se on ollut palkitsevaa. Lasten innostus, heittäytyminen ja kiinnostus on ollut liikuttavaa. Heidän mielikuvituksensa yllättää kokeneenkin kasvatustieteilijän joka kerta. Ja toisaalta olen työssäni syöpäyhdisty...