Unelmasta todeksi: Terveiset Luonto sairaalaan-hankkeen prosessista

Miina Sillanpää teki aikoinaan paljon työtä ajatuksella: Hyvinvointi kuuluu kaikille. Tämä Suomen ensimmäisen naisministerin ajatus lämmittää ja allekirjoitan sen todella.  Isoisoisotätini vanavedessä olen halunnut syventää tämän ajatuksen omaan intohimooni: Luontohyvinvointi kuuluu kaikille.

Siinä missä Miina piti mm. heikommassa asemassa olevien piikojen ja yksinhuoltajaäitien puolta, ajoi heidän asiaansa ja tarjosi lepopaikan Siuntiossa, olen minä halunnut tarttua myös heikommassa asemassa olevien mahdollisuuksiin luontohyvinvointiin. Heikommassa asemassa olevilla tarkoitan heitä, joilla ei ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia päästä kokemaan luontoa autenttisessa ympäristössä. 

Olen saanut tarjota luontokokemuksia lapsisyöpäpotilaille sairaalassa nyt jo vuoden ajan ja se on ollut palkitsevaa. Lasten innostus, heittäytyminen ja kiinnostus on ollut liikuttavaa. Heidän mielikuvituksensa yllättää kokeneenkin kasvatustieteilijän joka kerta. Ja toisaalta olen työssäni syöpäyhdistyksen kurssitoiminnassa ilahtunut ja liikuttunut viikko toisensa jälkeen siitä miten vahvasti luonto hoivaa muistisairaita ja heidän läheisiään sekä syöpäsairaita ja heidän läheisiään sisätiloissakin. 

Kun jotakin niinkin itsestään selvää kuin luontoon pääseminen viedään sinulta pois, ymmärtää sen arvon ja antaisi paljon saadakseen sen takaisin. Ja juuri tämän vuoksi haluan tarjota luontoa heillekin, joilla tätä mahdollisuutta ei ole. Kun majan rakentaminen, puuhun kiipeäminen, poluilla juurien yli hyppely, puunrungolla taiteilu tai eväsretki lähimetsässä ei enää olekaan mahdollista, vaikuttaa se ainakin hetkellisesti myös luontosuhteen rakentumiseen. Ja luontosuhde vaikuttaa meidän kaikkien ajatukseen itsestämme osana luontoa, empatiakykyymme sekä meidän käyttäytymiseemme ympäröivässä maailmassa, valintoihimme ja ympäristöystävälliseen ajatteluun.   

Kaikkien sisällä tehtyjen luontoharjoitteiden ja keskustelujen kautta saatujen hienojen kokemusten pohjalta minulla kyti unelma. Se sai uusia uomia, uskoni asiaan kasvoi ja halusin tätä lisää - tuoda luonnon heidän luokseen, jotka eivät itse luontoon syystä tai toisesta pääse. Ja näin ollen rohkenin ottaa askelen, sanoittaa unelmani ja hakea apurahaa unelmani kehittämistyöhön kohti konkretiaa. Onnekseni sain apurahan ja olen päässyt työstämään asiaa. 

Viime toukokuussa sain siis kunnian tulla valituksi apurahan saajaksi. Lapsi ja Luonto Säätiö antoi minulle apurahan Luonto sairaalaan- hankkeeseeni. Kehitän menetelmää, jossa lapsille, jotka viettävät paljon aikaa sairaalassa, mahdollistetaan luontokokemuksia. Tarkoitukseni on hyvin yksinkertainen: Jokaisella lapsella on oikeus luontosuhteeseen ja sen vahvistamiseen luontokokemusten kautta - olipa hän normaalissa elämäntilanteessa tai sairauden vuoksi sisätiloissa eristettynä. 

Työn alla on viime kuukaudet ollut käsikirjan kirjoittaminen harjoitteineen, Taustalla positiivinen psykologia ja luonnon hyvnvointivaikutukset. Harjoitteet teemoihin jaettu, kaikilla vankka tarkoitus kuitenkin kevyellä, virkistävällä ja hyvinvointia lisääävällä tavalla toteutettuna. Lisäksi syksyn aikana on kuvattu pienen seikkailijan seikkailut metsässä- videoita. Ja vielä työpöydällä on kortit työskentelyn tueksi. Pian pääsen testaamaan harjoitteitani ja ideoitani sairaalaympäristössä. Tästä kirjoitan lisää heti, kun saan kokemuksia ja palautetta. Voi että, kutkuttavaa!

              

Sukellus aiheeseen, aiempien kokemusten kautta syntyneet oivallukset, niiden auki kirjoittaminen ja uusien ideoiden mylly päässä ovat pitäneet otteessaan pitkään. Toukokuussa viimeistään on valmista. Tuskin maltan odotttaa.

Onneksi meillä on jo tutkimusnäyttöä miten virtuaaliset luontokokemukset, sisälle tuotu luonto, luovuus ja mielikuvatyöskentely tukevat niin hyvinvointia kuin luontosuhdettakin. Ja näiden äärellä olen (kehittämis)työssäni vahvasti. On helppo perustella aiheen tärkeyttä.

Nyt odotan innolla, miten pääsemme lasten kanssa sairaalassa retkelle, nuotion äärelle ja olemme monella tapaa luovia. 

Jääthän kuulolle!