Nokipannukaffet

Blogin nimikin jo velvoittaa kahvit keittämään.
Keitänkin usein. Mikään ei voita nuotion räiskettä, mustunutta pannua, sitä odottelun hetkeä ennen kuin vesi kiehuu. Tulta voi tuijottaa meditatiivisesti, ihailla miten lieskat hivelee pannun pintaa ja jännittää milloin höyry pannun nokassa muuttuu vesisuihkuksi. Miten voikin kahvinkeitto olla hienoa?

Keitän kahvit aina mielelläni. Keitän ne perheelle, ystäville tai ihan vain itselleni. Jokaisessa tilanteessa on hehkunsa. Nokipannukahvi on aina hyvää ja sitä juodessa on aina leppoisa ja kiireetön tunnelma. Olemme monesti kestinneet vieraita nuotion äärellä, viettäneet äitienpäivää nokipannukahvilla, keittäneet kahvin rinnalle joulukuisena päivänä glögit ja juhlineet lapsen synttäreitä tulilla. Ja miten monesti olenkaan selventänyt omaa päätäni tai vain nautiskellut omasta rauhasta höyryävä kahvi kuksassa. Ei ole nokipannukaffen voittanutta!

Menneellä viikolla opetin oman erityisen lapseni, aikuisen iässä jo olevan, keittämään nokipannukahvit. Ai että, hän on ollut tästä innoissaan. Näitä kahveja ei helpolla voi pilata, kunhan käyttää kahvinpuruja vaan rohkeasti. Laihaahan ei kukaan juo. Tästä lnuoresta miehestä saan vielä ammattikahvinkeittäjän. Hänet tulen työllistämään. Kahvit ja tarjoilut ulkona tämän herrasmiehen tarjoilemana. Täydellistä.

Nokipannukahvit ja oma rakas laavuni sai vielä suuremman arvon eräänä helmikuisena torstaina. Kahvia keitellessäni mieheni myhäillen istahti viereeni, kaivoi sormuksen taskusta ja kosi! Hän teki sen juuri oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. En kahvia keittämään alkaessani tiennyt, että kihlajaiskahvit siinä kiehuu. Olipa muuten täydelliset kahvit!

Meillä nokipannukahvit juodaan yleensä kuksasta. Mutta toimii myös teräskupista, muovisesta kuin myös pahvista. Välillä tiputan joukkoon nokareen voita, antaa täydellisen säväyksen. 

Ei taida olla yhtä oikeaa tapaa keittää nokipannukahvia. Itse keitän sen kuin kotona aikanaan kahvipannulla kahvi keitettiin. Keitän veden kiehuvaksi, siirrän kiehuvan veden sivuun tulelta ja lisään kahvinpurut. En mittaile kahvia vaan kaadan poroja kunnon keon. (Kotona kyllä mittailtiin) Osa poroista katoaa heti veden joukkoon ja leviää sivuille. Lisään niin kauan, että keskelle jää kunnon keko. Nostan pannun takaisin tulelle ja annan kiehahtaa hiukan, reuna kerrallaan. Siirrän sivuun ja toistan tätä kunnes koko keko on hävinnyt. Nostan pannun sivuun ja odottelen kahvin tasaantumista.

Saatan kaataa tovin kuluttua tilkan puruineen kuksaan ja takaisin pannuun.
Ja sitten vain nauttimaan.

Suomalaiset ovat tunnetusti kahvikansaa. Nokipannukahvi on minulle kahvien aatelia. Termarikahvi kannon nokassakin toimii, mutta täydelliseksi hetken tekee siinä istuessa keitetyt kaffenplöröt. Ei ihminen ihmeitä tarvitse ollakseen onnellinen.