Ihmetyksiä

Ei liene naistenlehteä, jossa ei olisi kirjoitettu miten jo 15 minuuttia metsässä laskee verenpainetta ja helpottaa stressin oireita. En kiistä. Minutkin on stressihepuleissani ajettu metsään ja aina sieltä on palannut rauhoittunut ja hymyilevä nainen. Usein ymmärrän ajaa itse itseni pusikkoon, toisinaan kotona kehotetaan toimimaan näin.

Sen lisäksi, että luonto jo itsessään rauhoittaa, saa siitä moninkertaiset vaikutukset antautumalla ihmetyksille. Ihastuin tähän termiin luettuani Maria Boreliuksen kirjan ”Hyvinvoinnin vallankumous”.  
Kirja oli piristävästi erilainen kuin totutut elämänhallintaoppaat. Borelius on tiedetoimittaja ja kertoo omasta tutkimusmatkastaan hyvinvointiin, matkallaan tapaamistaan ihmisistä, elämäntavoista ja valinnoista eri maailmankolkissa. 
Kirjassa ruokavalion, liikunnan, tietoisuuden ja elämäntapojen ohella yksi hyvän elämän rakennuspalikka on ihmetykset.

Olen tunteellinen. Liikutun helposti, tunnen ilot ja surut vahvasti. Musiikki on saanut minut aina liikuttumaan, sen kauneus ja vaikuttavuus. Vanhemmiten olen kokenut samaa syvältä kumpuavaa liikutusta luonnossa. Ensimmäinen suurten kyynelten hetki oli Lapissa monta vuotta sitten. Kävelin syksyn ensipakkasilla pitkospuita, kaikkialla oli kaunista huurretta, hengitys höyrysi ja sitten edessä aukesi satumaailma. Hetkeen en nähnyt minne pitkoset loppuvat, näin vaan sen maailman alhaalla laaksossa, johon ne johtivat. Silloin lämmin tunne valtasi koko naisen ja kyyneleet vaan valuivat. Olin kokenut suuren ihmetyksen. 

Näitä ihmetyksiä haen metsästä nykyään ihan joka päivä. Boreliuskin kirjoittaa aiheesta kokonaisen luvun ja pohjaa tieteelliseen tutkimukseen todistaen, että ihmetyksillä on meidän mielellemme positiivinen vaikutus. Toiselle, itseasissa hyvin monelle, ihmetys herää musiikista. Se voi herätä myös muista äänistä: linnunlaulusta, lapsen naurusta, laineiden liplatusesta, tuulen huminasta, myrskyn raivoamisesta tai hiljaisuudesta. Luonto tarjoaa joka aistille näitä ihmetyksiä, kun vaan avautuu sille. Ja väitän, että tarjoaa vaikkei olisi niin avautunutkaan. Jokaiselle ihmetys on erilainen, tulee eri asioista ja koetaan erilailla. Huomaat kyllä sen koettuasi. Päivittäin antautumalla ihmetysten huomaamiseen, vaikuttaa se positiivisti alentaen stressiä ja suunnaten huomion hyvyyteen ympärillä. Ei voi tehdä kellekään huonoa.


Lasten kanssa ihmetyksiä löytyy moninkerroin, sieltä mistä aikuinen ei keksiki etsiäkään. Toki lasten ihmetykset voivat olla erilaisia kuin meidän aikuisten, mutta ne ovat aivan yhtä arvokkaita ja niitä on varmasti enemmän kuin meillä elämää kauemmin nähneillä.  Suosittelenkin unohtamaan kiireen ja laskeutumaan sinne lapsen maailmaan ihmettelemään sammakoita, sieniä, kallioiden kuvioita, luonnon omia parkour-ratoja tai sitten löytämään ihmetyksen siitä lapsen innokkuudesta. Miten hellyyttävän ihmetyksellistä onkaan lapsen aito läsnäolo ja innostus. Moninkertaista ihmetystä!

Hetken pysähdys metsässä tarjoaa ihmetyksiä maisemallaan, tuoksuillaan, mauillaan, äänillään ja tuntemuksilla. Maltat vain pysähtyä, hetken kuulostella mitä ihmetyksiä juuri sinulle avautuu ja huomaatkin jo hymyileväsi. Suuri kyynelten vuodatus ei ole minullakaan joka päiväistä, mutta hymyily ihmetyksille on. Suosittelen aistimaan ja nauttimaan luonnon tarjoamasta terapiasta.