Elinikäisestä oppimisesta

Kun keski-ikäinen akateemisesti kouluttautunut nainen hyppää pois säännöllisestä päivätyöstä, kohti unelmiaan ja hakeutuu opiskelemaan ammatillista peruskoulutusta, kuulee sitä kauttarantain kummallista hämmästelyä. Kuulee kauhisteluja siitä miten hieno akateeminen tutkinto menee hukkaan, ei ole säännöllisiä kuukausituloja ja eläkepussiin tulee melkoinen lovi. Hämmästely hämmästyttää. Poikkeuksen tekee 90-vuotias mummo, joka  täydestä hämmennyksestä kysyi suoraan, halusi kuulla perustelut ja oli sitten tyytyväinen. Sama mummo, joka on niin kartalla maailman menosta, että ei voi kuin ihailla.Uteliaisuudella ja avoimuudella siunattu nainen.

Eipä silti voi hämmästelijöitä moittia. Onhan sukupolvien välillä eroa. Enää ei tavoitella vain yhtä tutkintoa ja eläkevirkaa, jossa pysytään oli se tyydyttävää tai ei. Aika muuttuu,eikä se aina huonommaksi mene. Onneksemme tänä päivänä ymmärretään, että ihmisen on lupa vaihtaa mielipidettä ja rakentaa elämänsä sykleistä. Se mikä tuntui kutsumukselta parikymppisenä, ei ole sitä enää välttämättä nelikymppisenä. Elämä polku kolhii ja kuljettaa toisinaan ihan eri suuntaan kuin olit ikinä ajatellut. Tai sitten se vie kohti sitä mistä joskus haaveilit, mutta mikä jäi jostakin syystä toteutumatta. Rohkeutta on tarttua ja hypätä.

Maailmassa on niin paljon mielenkiintoista opittavaa, että kaikkeen ei varmasti yhden ihmiselämän aikana ehdi tarttua. Tästä puhuimme 11-vuotiaan poikani kanssa metsäpolkuja kulkiessamme. Hän  on löytänyt äidin iloksi motivaation opiskeluun ja kovasti pohdiskelee asioita. Puhuimme siitä miten voit opiskella useamman tutkinnon, opiskella työn ohessa lisää ja harrastuksenakin lisätä taitoja. Hänkin nuoresta iästään huolimatta kokee olevansa kiinnostunut niin monesta, ettei tiedä mihin keskittyisi. Eikä onneksi tarvitsekaan tietää. Vielä eläkkeelläkin voi kehittää itseään.


Olen saanut syksyn aikana tutustua hurmaavaan, juuri eläköityneeseen naiseen, joka hankkii vielä eläkepäivillään ammattitutkinnon ympäristönhoitajana. Hän keikkailee kouluttajana opettaen tulevaisuuden osaajia entisessä päivätyössään keräämällään vankalla ammattitaidolla, tekee vapaaehtoistyötä ohjaamalla nuoria luonnossa ja nyt vielä on avoin tälle uudelle alalle. Hän on oiva esimerkki elinikäisestä oppimisesta. Hänen kokemuksellaan ja taidoillaan voidaan tehdä vielä paljon merkittävää. Mutta on hänkin kuullut monenlaisia kommentteja yhteiskunnan varojen haaskaamisesta lähtien. Pyh ja pah, sanon minä. Eipä ole oppi kellekään haitaksi. Saattaa tällä koulutuksella yhteiskunta säästää rouvan hoitokustannuksissa pitkän sentin.

Ystäväni kanssa kävimme aiheesta keskustelua nokipannukahvilla. Me kaksi vahvaksi naiseksi määriteltyä keski-ikäistä siinä pohdimme elämää ja omia polkujamme. Kun ei ole elämä aina helpolla päästänyt, olemme molemmat onneksemme oppineet kuuntelemaan mieltämme ja kulkemaan kohti omia unelmia. Varmasta, hyväpalkkaisesta työstä opiskelijaksi ja yrittäjäksi hyppääminen voi kokemuksen rintaäänellä tuntua vapauttavalta ja saada yksilön voimaan hyvin. Todettiinpa yhdessä, että elämällä omien arvojen, halujen ja haaveiden mukaan nyt, ei tarvitse harmitella kiikkustuolissa, että jäipä tekemättä. Hämmästelipä sitä joku tai ei, on ihan ok vaihtaa mieltä.

Uusi rakentuu aina vanhan päälle. Oppimisessa peilaamme jo opittuun, saatamme joutua muuttamaan uskomuksiamme ja haastamaan itseämme. Elämän korkeakoulu antaa omat mausteensa, se antaa näkökulmia uuteen ja viisautta kohdata erilaista maailmaa ja uutta opittavaa.  Ei oppimisen tarvitse olla helppoa, mutta aina uuden taidon saavuttaminen on tavoittelemisen arvoista. Lapsikin oppii työskennellessään lähikehityksen vyöhykkeellä, juuri silloin kun hän joutuu ponnistelemaan hieman. Ja miten riemukasta onkaan, kun huomaa oppineensa.Väitän, että ihan saman riemun tunteen voi aikuinenkin löytää. Tähän ajatukseen luotan, kun tuskastellen opettelen pitkät listat lintuja, kasveja, sammalia, kaloja ja sieniä. Odotan sitä hetkeä, kun voin elvistellen esitellä uusia taitojani kanssaihmisille. Ja varsinkin todistaa itselleni, että pystyin ja opin.

Ei sillä väliä onko nuori vai vanha, oppi tekee ihmiselle hyvää.