Auta, oi joulukupla!
Eilen illalla sanoin miehelleni haluavani sukeltaa kuplaan,
jossa on lämmintä, pehmeää, valoisaa, kaunista ja ennen kaikkea huoletonta. Voisi
hetken vain kellua huolettomassa olotilassa ja hengittää vapaasti, sulkea muun
maailman ulkopuolelle ja olla tietoinen vain kaikesta kauniista ja hyvästä. No,
eihän se elämässä niin helposti käy. Läheskään aina ei voi edes karata kuplaan
vaikka miten haluaisi. Ja sitä tarvitsisi. Koska velvollisuudet.
Viime viikot ovat olleet yhtä hullunmyllyä. Kiirettä,
murhetta, suorittamista, migreeniä ja väsymystä. Pääasiassa kalenteri on
täyttynyt mukavista asioista: on ollut mukavaa vertaistoimintaa,
järjestöpäiviä, ihania töitä, inspiroivia opiskeluja, lapsen harrastuksia jne.
Mutta kuten jo aiemmin todettu, liikaa kivaakin on liikaa. Siihen kivaan on
valitettavasti kietoutunut myös läheisen ihmisen sairaus, joka nyt rytmittää
meidänkin perheen elämää. Tietysti.
Toisinaan tulee hetki, kun tuntuu, että nyt riitti. Ei enää
yhtään murhetta tähän saaviin, kiitos. Ei sitä pienintäkään. Tänään kävi niin. Onneksi.
Se pieninkin voi olla hyvin pieni, oikeasti merkityksetön. Mutta se on
tarpeellinen. Se saa pysähtymään, kun antaa sen tehdä niin. Hetken kiroamisen
ja huokailun jälkeen tajusin, että nyt pitää kääntää suunta. On asioita, joihin
voin vaikuttaa ja on niitä, joihin en voi vaikuttaa. Tuulimyllyjä vastaan ei
kannata taistella, joten on parempi hyväksyä ne tapahtumat ja asiat, joille ei
rumimmillakaan sanoilla voi mitään. Mutta aina on jotakin, johon voi vaikuttaa
omalla tekemisellä ja asenteella.
Tänään olin itsekäs ja fiksu. Rakensin joulukuplan. Lintujen
opiskelu, pyykkien viikkaaminen, haravointi ja keittiön tason raivaaminen sai
jäädä, kun otin luottoystäväni kuvioihin. Mieheni astuessa ovesta sisään, kun
soittimessa pyöri Suvi Teräsniskan joululevy ja minä heiluin jakkaralla valoja
virittämässä, näin paljonpuhuvan hymyn. Hän tuntee naisensa: kaksi parasta
lääkettä alakuloon ovat metsä ja joulu. Hän siis ymmärsi. Varmasti oli myös
salaa tyytyväinen, että lääke oli löytynyt.
Olen joulun suhteen yleensä ajoissa. Lahjat paketoin
marraskuun aikana, jotta saan joulukuun laskeutua rauhaan ja fiilistellä. En
mielelläni kulje kauppakeskuksissa, joulun löydän ihan muualta. Lahjatkin pyrin
tekemään itse. Näin tänäkin vuonna. Olen aikataulussa. Olen joulukuplassani tänään
paketoinut osan lahjoista, ripustanut valoja, lisännyt punaista kotiin, juonut
paljon glögiä, kuunnellut ja laulanut joululauluja. Ehkäpä tartun vielä
joulukortteihin. Tai selailen vaan joululehtiä. Joulukupla oli päivän paras
oivallus. Olin siellä pari tuntia. Helpolla kääntyi suunta. Taidan käyttää kuplaa monesti lähiviikkojen aikana.
Joulukupla on paras. Täällä sukellettiin sinne jo maraskuun alussa. Auttaa pimeässä hapuilevaa 😍
VastaaPoistaHihi, minäkin aloin rakentaa joulukuplaani eilen, kun sytytin jouluvalot ja join ekan kupillisen glögiä. Tykkään kyllä alkutalven harmaudesta, sillekin on aikansa, mutta nyt olen mielestäni saanut sitä jo sopivan annoksen tälle vuodelle ja haluan heittäytyä jo joulufiilistelyihin. :D
VastaaPoista