Auta, oi joulukupla!

Eilen illalla sanoin miehelleni haluavani sukeltaa kuplaan, jossa on lämmintä, pehmeää, valoisaa, kaunista ja ennen kaikkea huoletonta. Voisi hetken vain kellua huolettomassa olotilassa ja hengittää vapaasti, sulkea muun maailman ulkopuolelle ja olla tietoinen vain kaikesta kauniista ja hyvästä. No, eihän se elämässä niin helposti käy. Läheskään aina ei voi edes karata kuplaan vaikka miten haluaisi. Ja sitä tarvitsisi. Koska velvollisuudet.

Viime viikot ovat olleet yhtä hullunmyllyä. Kiirettä, murhetta, suorittamista, migreeniä ja väsymystä. Pääasiassa kalenteri on täyttynyt mukavista asioista: on ollut mukavaa vertaistoimintaa, järjestöpäiviä, ihania töitä, inspiroivia opiskeluja, lapsen harrastuksia jne. Mutta kuten jo aiemmin todettu, liikaa kivaakin on liikaa. Siihen kivaan on valitettavasti kietoutunut myös läheisen ihmisen sairaus, joka nyt rytmittää meidänkin perheen elämää. Tietysti.

Toisinaan tulee hetki, kun tuntuu, että nyt riitti. Ei enää yhtään murhetta tähän saaviin, kiitos. Ei sitä pienintäkään. Tänään kävi niin. Onneksi. Se pieninkin voi olla hyvin pieni, oikeasti merkityksetön. Mutta se on tarpeellinen. Se saa pysähtymään, kun antaa sen tehdä niin. Hetken kiroamisen ja huokailun jälkeen tajusin, että nyt pitää kääntää suunta. On asioita, joihin voin vaikuttaa ja on niitä, joihin en voi vaikuttaa. Tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella, joten on parempi hyväksyä ne tapahtumat ja asiat, joille ei rumimmillakaan sanoilla voi mitään. Mutta aina on jotakin, johon voi vaikuttaa omalla tekemisellä ja asenteella.

Tänään olin itsekäs ja fiksu. Rakensin joulukuplan. Lintujen opiskelu, pyykkien viikkaaminen, haravointi ja keittiön tason raivaaminen sai jäädä, kun otin luottoystäväni kuvioihin. Mieheni astuessa ovesta sisään, kun soittimessa pyöri Suvi Teräsniskan joululevy ja minä heiluin jakkaralla valoja virittämässä, näin paljonpuhuvan hymyn. Hän tuntee naisensa: kaksi parasta lääkettä alakuloon ovat metsä ja joulu. Hän siis ymmärsi. Varmasti oli myös salaa tyytyväinen, että lääke oli löytynyt.

Olen joulun suhteen yleensä ajoissa. Lahjat paketoin marraskuun aikana, jotta saan joulukuun laskeutua rauhaan ja fiilistellä. En mielelläni kulje kauppakeskuksissa, joulun löydän ihan muualta. Lahjatkin pyrin tekemään itse. Näin tänäkin vuonna. Olen aikataulussa. Olen joulukuplassani tänään paketoinut osan lahjoista, ripustanut valoja, lisännyt punaista kotiin, juonut paljon glögiä, kuunnellut ja laulanut joululauluja. Ehkäpä tartun vielä joulukortteihin. Tai selailen vaan joululehtiä. Joulukupla oli päivän paras oivallus. Olin siellä pari tuntia. Helpolla kääntyi suunta. Taidan käyttää kuplaa monesti lähiviikkojen aikana.