Jarrua

Samaan aikaan sitä ymmärtää, että palautuminen kaikesta touhusta vie aikaa. Ymmärtää, että oleilu on
hyväksi ja huomaa, että täysinäinen kalenteri ahdistaa. Sitä tajuaa, että kaipaa yhä enemmän
tyhjiä sivuja, tai edes päiviä, almanakassa. Tajuaa, että haluaa enemmän kulkea
pusikossa, kirjoitella ja tyhjentää mieltään. Ja samaan aikaan täyttää
kalenteria ahdistukseen saakka.
Kuinka hölmö sitä onkaan?!
Onnea on, että tulee hetki, jolloin se kaikki kiva ja
innostava muuttuu mielessä ja kropassa enemmän ottavaksi kuin antavaksi. Niin
kauan kuin innostus pulppuaa ja antaa energiaa, ollaan oikealla tiellä. Mutta
niin fiksu on ihmismieli ja -kroppa, että se kyllä kertoo, kun suunta muuttuu. Eri
asia on tietysti, osaako sitä kuunnella. Ja haluaako.

Kun luopuu omaksi hyväkseen tärkeästäkin unelmasta, tai
ainakin siirtää sitä tuonnemmas, mieli kiittää. Päätös luo lämpimän tunteen,
helpotus keventää olon, hengityskin virtaa vapaammin. Pakottamalla ei saa
hyvää. Tässäkään tapauksessa.
Kokemus puhuu. Juuri nyt voin hengittää vapaasti. Koen myös ylpeyttä
itsestäni. Olen kuunnellut, osannut toimia ja saanut kokea keveän tuulahduksen.
Unelma kerrallaan, hidastaen ja kuitenkin täysillä.
Kommentit
Lähetä kommentti