Jarrua



Toisinaan tällaisen positiivisen naisen mieli on turhan optimistinen oman ajankäytön ja jaksamisen suhteen. Sitä kuvittelee ehtivänsä ja pystyvänsä toteuttamaan yhden vuoden aikana monta kutkuttavaa unelmaa, joista jokaiseen haluaisi antaa satakymmenen prosenttia tarmostaan. Maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia, houkuttelevia ja innostavia projekteja ja mieli niin täynnä unelmia, että siinä iskee helposti intosokeus. Intosokeuden saavuttamisessa olen mestari.

Samaan aikaan sitä ymmärtää, että palautuminen kaikesta touhusta vie aikaa. Ymmärtää, että oleilu on hyväksi ja huomaa, että täysinäinen kalenteri ahdistaa. Sitä tajuaa, että kaipaa yhä enemmän tyhjiä sivuja, tai edes päiviä, almanakassa. Tajuaa, että haluaa enemmän kulkea pusikossa, kirjoitella ja tyhjentää mieltään. Ja samaan aikaan täyttää kalenteria ahdistukseen saakka.

Kuinka hölmö sitä onkaan?!

Onnea on, että tulee hetki, jolloin se kaikki kiva ja innostava muuttuu mielessä ja kropassa enemmän ottavaksi kuin antavaksi. Niin kauan kuin innostus pulppuaa ja antaa energiaa, ollaan oikealla tiellä. Mutta niin fiksu on ihmismieli ja -kroppa, että se kyllä kertoo, kun suunta muuttuu. Eri asia on tietysti, osaako sitä kuunnella. Ja haluaako.

Toisinaan ihanasta ja innostavasta on parempi luopua kuin puskea unelma väkisin läpi. Kun unelman ajattelu saa stressikäyrän nousemaan ja kropan oireilemaan, kertoo se juuri tuon suunnan muutoksesta positiivisesta nagatiiviseksi. Raja on kuin vihalla ja rakkaudella; niin lähellä, jopa häilyvä. Kuulostellen se selviää: ottaako vai antaako, vapauttaako vai tukehduttaako. Muutoksen hetkellä on aika toimia. Sen tuntee kyllä. Ole rohkea.

Kun luopuu omaksi hyväkseen tärkeästäkin unelmasta, tai ainakin siirtää sitä tuonnemmas, mieli kiittää. Päätös luo lämpimän tunteen, helpotus keventää olon, hengityskin virtaa vapaammin. Pakottamalla ei saa hyvää. Tässäkään tapauksessa.

Kokemus puhuu. Juuri nyt voin hengittää vapaasti. Koen myös ylpeyttä itsestäni. Olen kuunnellut, osannut toimia ja saanut kokea keveän tuulahduksen. Unelma kerrallaan, hidastaen ja kuitenkin täysillä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lapsikin sairastuu syöpään.

Se ei ole ohi, kun se on ohi

Pacing - lajeista haastavin