Voimametsä

Ulkona itsensä hikeen liikuttaminen on minulle mieluisin liikuntamuoto. Olen kävelylenkkien kannattaja. Rakastaja. Mitä vaihtelevampi maasto, metsää ja hiekkatietä, kalliota ja sammalikkoa, sen parempi. Sekä kroppa että mieli rakastaa maaston muotoja. 

Ihan tutkitusti kropassamme tapahtuu positiivisia muutoksia luonnossa olon vaikutuksena ennen kuin niitä itse huomaammekaan. Toisinaan vartin pyrähdys riittää huomatakseen vaikutuksen itse, välillä tarvitaan parin tunnin puuskuttaminen. Aina kuitenkin lenkki kannattaa. Onneksi olen rakastunut tähän helppoon ja halpaan liikuntaan.

Koska (minäkin) olen turvonnut ja väsynyt joulun mässäilyjen jäljiltä, olin (taas) sen totuuden edessä, että jotain on tehtävä. Sopivasti silmiin osui helpolta ja kivalta vaikuttava haaste: tartuin Facebookissa 21 päivän treenihaasteeseen. Helppoja ja yksinkertaisia liikkeitä. Kahdeksan liikettä ja aikaa treeniin menee vain n.10 minuuttia. Haasteen ohjelman on tehnyt Tanja Korhonen.

Olen reippaasti tehnyt tätä nämä kolme päivää. Ihanan helppo ja nopea. Rapakuntoisen lihakset on saatu kipeäksi. Ainut tökkivä seikka on tässäkin tylsyys tuijotella olohuoneen seinää treenatessa. Lenkillä vaihtuvat maisemat, käkkärämännyt ja karkuun juoksevat kauriit tarjoavat paljon enemmän mielekästä nähtävää. Tänäänkin suunnittelin hoitavana treenin metsälenkin jälkeen.

Kyllä tätä näkymää mieluummin katselee
kuin olohuoneen kattoa.

Siellä ylhäällä se ajatus
sitten lähti lentoon.

Mutta tänään löysin uuden tason ja todella rakastuin tähän treeniin: Tein sen metsässä. Marssittuani tuttuja polkuja ylös ja alas, seistessäni yhden lempimaisemani edessä, hokasin, että tässähän voin jo treenata. Niin tein käsien pyöritykset, rangankierrot, vatsakierrot ja askelkyykyt sillä seisomalla. Ai että, miten alkoi ajatus virtaamaan. Jatkoin matkaa ja hetken päästä saavuin sopivan tasaiselle metsätielle, jossa sain tehtyä mittarimatoa ja vuorikiipeilijää. Hiki oli jo saavutettu ja sykekin nousi. Taas jatkoin ja katselin jo mielessäni isoa kiveä, jota vasten voisin punnertaa. Löysin. Mieleen nousi paikka maassa tehtäville liikkeille ja sainkin pitää lämpöä yllä vajaan kilometrin matkan. Tasainen, paljas kallio tarjosi alustan jalan kiertoihin ja supermieheen. Vielä jälkilämpö kotiin kävellen ja venyttelyt päälle. Jo vain oli kelpo treeni eikä seinään tuijottelu ketuttanut ollenkaan.

Eihän tämä mikään uusi keksintö ole. Mutta oivallus ja hyväksi koettu. Vahva suositus. Jos kuntosali tai jumppailu ei ole sun juttu, mutta tykkäät liikkua metsässä, kokeile seuraavalla metsälenkillä punnertaa kiveä vasten tai kävellä polun pätkä askelkyykyin. Lupaan, että treeni tulee huomaamatta ja saavut kotiin entistä energisempänä.

Siinä kulkiessani näin jo monia mahdollisuuksia soveltaa treeniä metsään, rakentaa erilaisia harjoituksia ja kuntoiluohjelmia, mielelle ja keholle. Voimaa metsästä kaikin tavoin. Tiedä vaikka vielä joskus saisi sellaisia tarjota. Harkintaan.