Syöpä on syvältä - kulje vierellä

 

Syöpä on syvältä.

Se on kamalinta.

Se on kamalaa lapselle,

äidille ja isälle,

veljille ja siskoille,

mummille ja pappalle.

Näillä sanoin 11-vuotias poikani puhui eräässä tilaisuudessa

reilu vuosi sitten. Eikä hän paremmin olisi voinut kuvata asiaa.

Hän ja sitä myöten meidän perhe tietää, että asia on just näin. Syvältä.

Lapsen syöpädiagnoosi pysäyttää maailman.

Ja pienentää sen.

Ennen niin avara ja hauska lapsen maailma monine mahdollisuuksineen pienenee kodin ja sairaalan seinien sisälle.

Toisilla se pienenee vuodeksi, toisilla kolmeksi. Kullekin oman diagnoosin mukaan.

Ja milloinkaan mikään ei enää ole kuten ennen. Ei milloinkaan.

Suomessa sairastuu joka vuosi noin 150 lasta ja nuorta syöpään.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella sairastui vuonna 2023 28 lasta, 5 kuoli.

Kaikki liikaa.

Helmikuun 15.päivä vietetään kansainvälistä lasten syövän päivää. Suomessa päätapahtuma järjestetään tuolloin Helsingissä Narinkkatorilla, jonne on asetettu kaikkien viime vuonna Suomessa sairastuneiden lasten tuolit. Näky on koskettava, herättävä ja surullinen. Valkoisilla tuoleilla palaa kynttilä. 

 

Sylva ry on aloittanut tämän vuoden kampanjan teemalla ”kanssakulkijuus”. Oikein oivallinen teema. Yksin on kurja kulkea. Lapsen sairastuminen koskettaa monia, ainakin jollain tasolla. Lähipiiriä tietysti isosti, mutta myös koululuokkaa tai päiväkotiryhmää, työnantajia, harrastuspiirejä jne. Siinä myös valitettavasti erottuu tosiystävät joukosta. Kaikki eivät jää vierelle. Surullista, mutta totta.

Lapsen sairastuminen on pelottavaa. Se on niin epäreilua, että siihen on vaikea suhtautua. Siinä on aina kuolema tai ainakin sen pelko läsnä. Se on pelko, jonka syöpäsairaus tuo mukanaan. Ja yhdistelmänä nämä kolme: lapsi, syöpä ja kuolema ovat todella hurja yhdistelmä. Siitä huolimatta olet varmasti samaa mieltä, että ilman kanssakulkijaa se on vielä hurjempaa. 

Ei ole oikeaa tai väärää tapaa kulkea vierellä. Yleensä normaali riittää. Kuuntelevat korvat ovat hyvät, anna kaverin puhua. Ja olla puhumatta. Älä odota, että apuasi pyydetään. Toimi jo ennen. Vie ruokaa, auta siivouksessa, vie kävelylle, keitä kahvit, leikitä lapsia, halaa…Sinä osaat.

Muista, että kanssakulkijuutesi on tärkeää. Rohkeasti vaan, ystäväsi on kuten ennenkin, olosuhteet vain ovat muuttuneet. Sinua tarvitaan.

Viime viikonloppuna Turun Hirvensalon Meri-Karinan hyvinvointikeskukseen kokoontui parikymmentä syöpälapsiperhettä. Seuraavassa postauksessa enemmän tuosta kokoontumisajosta. Se oli kuulkaas hieno viikonloppu. Siellä naurettiin ja itkettiin, pääosin naurettiin. Viihdyttiin ja nautittiin. Siitä alkoi Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen alaisen lapsisyöpäpotilasperheiden kerho Sykerön juhlavuosi. Siitäkin lisää lähiaikoina.

Se miksi meidän perhe on sydämellä mukana syöpäsairaiden lasten auttamiseksi, selviää linkin tarinasta.

 http://www.taistelutarinat.fi/niilo?fbclid=IwAR2juYtDU9T9TDcptV42OOw7Trxs969z5EIz8NObKrZmDnz-F0naLeQUy3k