Nuorelle minälle, ylioppilaalle

Onnea. Olet ylioppilas. Olen sinusta hurjan ylpeä. Teit huikean työn. Uskalsit, ehkä osin pakosta, käyttää lukion suorittamiseen neljä vuotta. Erityisen ylpeä olen ruotsin ja matematiikan numeroista, jotka nostit vitosesta kymppiin. Kirjoititkin hienosti. Elämä on auki.

Kirjoitan sinulle vuosien päästä, yli nelikymppisenä kolmen lapsen äitinä. Kirjoitan sinulle vuosien antamin viisauksin. Katson sinua kaunista nuorta naista kaikella empatialla ja sympatialla, nöyränä, ylpeänä. Sinulla, ylioppilaalla, on hieno polku edessäsi. Et uskokaan miten hieno, monipuolinen ja kasvattava. Onneksi et vielä tiedä.

Ihanaa, että osaat haaveilla. Ihanaa, miten kauniina, menestyksekkäänä ja hienona näet tulevaisuuden. Sitä se ihan varmasti onkin. Se on täynnä seikkailuja, kauniita hetkiä, hienoja kohtaamisia, menestystä ja rakkautta. Ihanaa, että otat tulevan vastaan hymyillen ja avosylin.

Aivan mahtavaa, että olet lähdössä armeijaan heti lukion jälkeen. Välivuosi on hyvä asia. Ja haaveiden toteuttaminen on juuri se, mitä pitää tehdä. Onneksi toteutit tämän haaveen, se vuosi Niinisalon Tykistöprikaatissa oli hieno. Sen vuoden aikana syntyneet muistot kantavat ja hymyilyttävät, kannat kokemusta ylpeänä mukana vuosia.

Aivan mahtavaa miten selkeänä näet tulevan. Sinulla on hienot suunnitelmat: yliopisto-opintoja viestinnän parissa Tampereella tai Jyväskylässä. Selkeä urakehitys, jakkupukua, menestystä työelämässä, tavoite. Ihailen sitä miten näet itsesi uutena Mirja Pyykkönä. Onneksi et tiennyt, että elämä ei aina kulje selkeintä reittiä. Onneksi et tiennyt, että lähin yhteys sinun ja Mirja Pyykön välillä on lapsisyöpäpotilaat. Onneksi et tiennyt, että jakkupuku ei oikeasti ollut sinua varten. Sinua ehkä olisi kuitenkin miellyttänyt ajatus viestinnän lukemisesta Turussa. Se oli hyvä valinta silloin, kun Tampere ja Jyväskylä eivät ymmärtäneet ottaa sinua sisään. Ihanaa, että sait kirjoittaa ja tehdä radiotyötä, näit kentän, josta haaveilit.

Ihanaa, miten uskot rakkauteen, parisuhteeseen ja ydinperheeseen. Ihanaa, miten näet meneväsi naimisiin hyvissä ajoin ennen 3-kymppiä. Näet miten häitäsi tanssittaisiin mumman ja pappan puutarhassa. Eläisitte suuren rakkautesi kanssa elämänne loppuun asti onnellisina, aamen. Onneksi et tiennyt, että löydät elämäsi rakkauden vasta kolmikymppisenä. Onneksi et tiennyt, että sormuksen saat sormeesi vasta vuosia myöhemmin. Onneksi et tiennyt millaisia pettymyksiä ja haasteita rakkaus tiellesi tuo. Onneksi jokaisesta niistä opit ja kasvoit. Ja luotit tulevaan. Onneksi kuitenkin aina tiesit miltä aidon rakkauden kuuluu tuntua. Onneksi sen sait. Onneksi se toi sinut maailman kauneimpaan paikkaan, keskelle kauneinta saaristomaisemaa.

Ihanaa, miten näet itsesi äitinä. Näet ydinperheen, sellaisen jossa itsekin sait kasvaa. Ihanaa, miten näet onnellisen äidin ja perheen. Näet miten elämä perheen rakentamisessa kulkee oikeassa järjestyksessä. Olet valmistunut, mennyt naimisiin, rakentanut uran ja tulet äidiksi. Onneksi et tiennyt, että tuletkin tekemään kaiken ”väärässä” järjestyksessä. Onneksi et tiennyt, että tulet elämään esikoisesi kanssa kahdestaan taaperoiästä alkaen. Onneksi et tiennyt, että opiskelet vauva kainalossa, kaksikin ammattia. Onneksi et tiennyt, että haaveammattisi olikin ihan muuta kuin olit ajatellut. Onneksi et tiennyt, että esikoisesi saa kehitysvamma-diagnoosin. 

Onneksi et tiennyt, että keskimmäisesi sairastuu syöpään. Mutta onneksi, voi todella onneksi, sait ihanat lapset. Onneksi sait kaikki heidän mukanaan tuomat kokemukset. Onneksi aina uskoit itseesi äitinä.

Onneksi elit nuoruuden, näit ja koit. Rälläsit ja hulluttelit. Onneksi mokasit ja opit. Onneksi haavelit, uskoit ja luotit. 

Onneksi et tiennyt, että kroppa ei aina jaksakaan. Onneksi et tiennyt, stressinsietokyvylläkin on rajat. Onneksi uskoit vahvaan ja pystyvään kroppaan, joka kantaa täyspakkauksen kelissä kuin kelissä, maastossa kuin maastossa. Onneksi, et tiennyt, että kokemuksesi kaiken opin ja kasvattamisen lisäksi voivat myös sairastuttaa. Onneksi kuitenkin lopulta opit kuuntelemaan myös kehoasi. Onneksi löysit ymmärryksen ja keinot hoitaa itseäsi. Onneksi opit myötätuntoa myös itseäsi kohtaan.

Onneksi et tiennyt, ettei elämä kulje käsikirjoituksen mukaan. olisit varmaan juossut karkuun. Nauranut. Tai ehkä jopa peloissasi itkenyt. Onneksi se kuitenkin vei sinua mutkikkaita polkuja, kasvatti matkalla ja toi tähän missä olet nyt. Ilman kaikkia kokemuksia, et olisi kasvanut siihen mihin kasvoit. Et kerännyt maallista mammonaa, et vankkaa urakehitystä, et oikeastaan mitään mitä niin kovasti ylioppilaana haaveilit. Elämällä oli aivan omat suunnitelmat varallesi. Saitkin jotain paljon enemmän. Sait erityiset lapset, joiden rakkaus, persoona  ja mukanaan tuodut kokemukset ovat jotain paljon arvokkaampaa kuin mikään maallinen. Sait kokemuksia, jotka kasvattivat sinusta sen ihmisen, vahvan, empaattisen, positiivisen ja tulevaan uskovan naisen, joka olet. Sait ystäviä, joihin et ilman matkasi mutkia olisi törmännyt. Sait lopulta suuren rakkauden. Sait niin paljon rikkauksia, joita rahassa ei voi mitata.

Onneksi et tiennyt millainen matkasi tulee olemaan. Mutta onneksi sen sait kulkea. Tarttua haasteisiin, nauttia hetkistä, kasvaa ihmisenä, äitinä ja naisena. Ehkä et olisi vähemmällä oppinut. Tai sitten juuri sinä olit juuri tarpeeksi vahva ja oikea tarttumaan kaikkiin mitä elämällä oli tarjota. Onneksi säilytit matkan varrella positiivisen luonteesi, onneksi aina osasit nähdä hyvää.Onneksi olet saanut elää onnellisena.

Onneksi sait elämänmakuisen elämän. Saat olla itsestäsi ylpeä.Jatka samaan malliin, koe, näe ja haaveile. Nauti.

Rakkaudella, Taina