Nyt on näin - olkoon niin

Aina ei mene kuin kuvitelmissa. Ei niin kuin siellä Strömsössä. Ei kuten vuosi sitten tähän aikaan. Tai ei niinkuin toivoisi. Elämäksi sitä kutsutaan. Niin se on.

Ja  nyt on niin. 

Vuosi sitten aloitin saariston sydämessä työt. Takana oli todella hieno kesä. Akut oli ladatut, mieli avoin, kroppa oli terästä. Mieli kirkas ja levollinen. Syksystä tuli upea. Se oli yhtä flow-tilaa, mielessä ja kropassa. Näin kuvittelin, ainakin toivoin,  olevan myös tänä syksynä.

Mutta ei ole vuodet kaksosia. Ei laisinkaan. Ei ollut kesä palauttava, ei laisinkaan. Oli kipuja ja stressiä. Oli surutyötä ja murhetta. Oli myös hyviä hetkiä toki, ne olivat ihania. Mutta palauttaviksi ei niistä ollut.

Syksy saapui. Alkoi työt, intoa piisasi, mutta käsijarru pysyi tiukasti päällä.Stressiä syytin, palauttamatonta kesää,fibromyalgiaakin. Hän kun ei tuosta stressistä pidä. 

Tuli rinkula. Selvisi syy. Vaikka lienee stressillä, surulla, murheella ja fibrollakin syynsä, yksi suuri syyllinen olikin borrelioosi. Siellä se perskankussa istui, rinkula ja näppylät. Oujee.
Noh, parin viikon antibiootit ja taas mennään, ajattelin. 

 Mutta ei mene kuin kuvitelmissa. E-ei. Antibiootit aiheuttivatkin reaktion, oli muija aivan pois pelistä.
Vedetään hetki henkeä, sanoi lääkäri, jatketaan sitten uudella kuurilla. Ja niin nyt tehdään. Vedetään henkeä ja todetaan, että nyt on näin. 

Nyt on näin. Muija ei ole oikein vireessä, lapsi ei ole oikein vireessä, toinen lapsista ihan vaan nuhassa ja äijäkin niiskuttaa. Nyt on näin. 

Tatteja on piisannut metsässä.
Mutta on sellainen kasvanut otsassakin.

Niinkö yksinkertaista? Että nyt on näin. No ei ole. Kyllä on itkut taas itketty, pelot podettu ja turhauduttu kunnolla. Kyllä on vituttanut. Somea selatessa vituttanut paljon muiden ihanat retket, aktiivinen alämä ja virta. (Vaikka tiedän todella, että some ei ole koko totuus. Tästä voisi kirjoitella kokonaan oman tarinan.) Mieli ja kroppa kaipaavat liikettä, toimintaa ja normaalia elämää. Arkea. Mutta nyt on näin.

Mutta koska nyt on näin - olkoon niin. Päästin irti siitä pakonomaisesta tarpeesta ja halusta puskea eteenpäin ja pysähdyin. En voi vaikuttaa kaikkiin asioihin, se on hyväksyttävä. Se mihin voin vaikuttaa, sen teen. Huomasin jälleen sen, että se johon kiinnitän huomioni, se lisääntyy. Lisääntyi huoli, murhe, kiukku ja moni muu negatiivinen asia elämässä, kun niitä oikein velloi. Päätin kääntää sen, koska sekin jo alkoi ketuttaa - vellominen.

Kiinnitin huomioni lähelle ja kaikkeen hyvään. Kiitollisuudeksi sitä sanotaan. Vaikka tiedän, että superkunnossa ei hetkeen olla, jonkinlaisessa kunnossa kuitenkin. Jopa työkunnossa. Virtaa on nyt sen mitä on, se riittää juuri sen verran kuin riittää. Ja nyt se on tarpeeksi. Mieli kirkastui. Toki sen teki kroppakin "vedetään henkeä"- ajanjaksolla.
Kokonaisuuksia kun ollaan.
Mutta hyvään keskittymisellä oli taas iso voima.


* Olen kiitollinen ajasta lasten kanssa, leffahetkistä sohvalla, kainalohetkistä aamulla ja keskusteluista ruokapöydässä vaikkemme jaksakaan riehua pusuhirviötä. 

* Olen kiitollinen kauniista maisemasta joka avautuu kotimme ikkunasta vaikken jaksakaan lähteä lenkille.

* Olen kiitollinen miehestäni, joka opettelee sietämään vaimonsa heikkoja hetkiä vaikka se vaatisi pientä murinaa.

* Olen kiitollinen oman mielen taidosta sopeutua ja kääntää asiat parhainpäin. Tilanteeseen nähden.

* Olen kiitollinen, että viihdyn kotona.

* Olen kiitollinen teinistä, joka keskustelee ja eskarilaisesta, joka sopeutuu aina ja kaikkeen hymyssäsuin sekä esikoisesta, jonka elämä taas rullaa.

* Olen kiitollinen ensimmäisestä valmistuneesta joululahjasta

* Olen kiitollinen...niin paljosta, Isosta ja pienestä. Pienen onnen pisaroista.

Ja näin istutan itseni tähän ja sopeudun.
Koska nyt on näin.
Ja kohta on toisin.
Ja kuitenkin kaikki on ihan hyvin.

Pysähtyminen pakon edessä.
Tuntuikin aika hyvältä: villasukat, takkatuli, kynttilät
ja Karita Tykän ohjeella Matcha Latte.


Teini, kultainen syyskuu ja mokkapalat.

Pilkahduksia.









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun fibro tuli taloon

Onnea lapseni, teinini

Kolme täsmäneuvoa