Hyvä arki - hyvä elämä


Kun arki on ollut sairastupaa viimeiset viikot, ikävä on alkanut vaivata.
Ikävöin arkea. Ikävöin työlapsia. Ikävöin työkavereita. Työmatkaa. Siivouspäivää. Kauppapäivää. Aamurutiineja. Harrastuskyytiä. Sitä tavallista arkea.

Kyllä, Rakastan arkea. Olenko aina rakastanut? En tiedä. Ainakin olen oppinut rakastamaan, koska se on helpottanut elämää suuresti. Elämä kehitysvammaisen lapsen kanssa on saanut arjen olemaan juhlaa. Strukturoitu ja rutiininomainen arki, se on sujunut aina. Lomakin on kiva, mutta aina ollut haastava. Se on ollut näin jo 21 vuotta.

Arki maistuu herkulta myös lapsen sairauden jälkeen. Kun elämä on ollut epävarmaa. Kun arjen luksus eli päiväkoti, koulu, harrastukset, perheen yhteiset kauppareissut ja työt, olivat tauolla, arki maistui tauon jälkeen vähintäänkin jäätelöltä. Kun arki on otettu pois ja sen saa takaisin, kyllä sitä osaa arvostaa.

Arki on mielestäni aliarvostettua. Lomaa odotetaan, juhlaa hehkutetaan. Arjesta valitetaan.  En ymmärrä. Ja ymmärrän. Onhan loma ihana. Ja usein se tulee juuri oikeaan saumaan. Se on aiheellinen tauko, piristävä erilainen jakso. Mutta se ei tee arjesta huonoa. Hyvästä arjestakin on kiva välillä irtaantua, jotta voi taas palata huomaamaan miten kivasti se arki sujuukaan. Miten mukavaa turvaa se tuo.

Mutta sitä en ymmärrä, että kovasti valitetaan. Me itse luomme arkemme. Peiliin on katsominen, jos siitä kovin kurjaa luomme. Toki on asioita joihin emme voi itse vaikuttaa ja ne voivat rassata. Välillä meiltä vaaditaan liikaa ja se kuormittaa tietysti paljon. Liian kuormittuneena arjesta katoaa valo.  Silloin on hyvä tehdä muutoksia hyvän arjen suuntaan.

Minunkin arkeni on muuttunut paljon aikojen saatossa. Välillä sen on ollut muututtava ja välillä olen sitä tietoisesti muuttanut. Ja näinhän se elämässä menee, vaiheita on monia ja arkia sen myötä myös. Olen elänyt arkea, jolloin kalenteri on täynnä. Olen elänyt arkea, jolloin arkea rytmitti terapiakäynnit. Ja sitä arkea, kun illat vietettiin pihalla naapuriperheiden kanssa. Tärkeintä on aina ollut, että arki on tuntunut hyvältä.

Tunnustan, ei se aina ole tuntunut. Se on usein ollut juuri se merkki, että jotain on muutettava tai että joku liikaa sanelee arkeni sujuvuutta.

Tällä hetkellä rakastan arjessani pieniä toistuvia asioita. Niitä jopa ikävöin ollessani muualla. Ne tuovat iloa ja turvaa jokapäivään. Listasin muutaman arkeni huippuhetken, joita on päivittäin.


AAMURUTIINIT
Herään aikaisin. Vihaan kiirettä ja hosumista. Hoidan aamupesut, liikuttelen kropan auki, juon vettä ja istun juomaan rauhassa, yksin pari kuppia kahvia. Päivän parhaita hetkiä.

AAMUMYTTYSTELY
Rakastan aamumyttystelyjä kuopukseni kanssa. Kannan hänet sylissäni joka aamu alakertaan, hän tulee pieneen myttyyn syliini, peittelen viltillä ja juon siinä vielä kupin kahvia ja kuuntelen mytyn tuhinaa. Tämä on niin tärkeä hetki, että kun olimme luopumassa nojatuolista, lapsi kysyi huolissaan: Missä sitten myttystellään? Ostimme uuden nojatuolin.


YHTEISET RUOKAHETKET
Syömme joka päivä päivällisen yhdessä. Juttelemme päivän kuulumiset ja muut höpinät. Kuopus tosin höpisee enemmän kuin syö. Välillä teini intoutuu kertomaan tarinoita koulupäivästä. Aikaa kuluu, ei ole kiire.

ILTAPÄIVÄKAHVIT
Tähän ei liity mitään seksuaalista. Ihan vain kahvit, jotka juodaan iltapäivällä ruoan jälkeen. Nykyään tähän osallistuu myös teini. Hänen kahvi on nopea, aikuisilla kestää. Yleensä tässä hetkessä on aikaa vaihtaa aikuisten kuulumiset. Tai vain istua nojatuoleissa vierekkäin ja selailla uutisia.


TYÖMATKA

Minulla on maailman kaunein työmatka. Saariston maisemia saa ihailla joka päivä kolme tuntia. Maiseman lisäksi työmatka on omaa aikaa. Aikaa istua rauhassa, tehdä töitä rauhassa tai ajatella rauhassa. Työmatkalla saa aamuisin siirtää ajatukset työhön ja iltapäivällä kotiasioihin. Ja voit vain kuvitella paljonko on kuvia tältä matkalta läpi saaristo. Aivan, paljon. Näkymä on joka päivä erilainen.


ILTAPÖTKÖTTELYT

Olen iltatorkku. Ollut aina. Menen ajoissa sänkyyn, otan pienimmän kainaloon, höpistään päivän jutut, mietitään mikä oli tänään mukavaa, luetaan ja sitten ehkä jo kuuluukin tuhina. Isänsä nostaa omaan sänkyyn ja saamme vielä hetken höpistä miehen kanssa. Kunnes tuhina kuuluu omalta tyynyltä.

LIIKUNTA
Korona-aika toi My BnB Liven minunkin elämään. Joogat ja Pilatekset sujuvat kotona ja rytmittävät arkea kivasti. Sopii minulle tosi hyvin. Olen kotihiiri ja liikunta kotona, usein kylppärissä (ainut paikka kodissamme, jonne pääsen rauhaan) sopii minulle paremmin kuin aikataulutetut tunnit muualla. Ja toisaalta lenkit omalta pihalta metsään antavat virtaa myös.



MATKA eskarista kotiin
Se on matka, jossa kuulen ensimmäiset tarinat päivästä. Välillä takapenkki on hiljaa, välillä pulputtaa taukoamatta. Siinä matkalla pohditaan myös illan leikkejä. Ja lauletaan Matin ja Tepon tahtiin ”Kun vauhti kiihtyy”.

On myös asioita, joista en niin pidä. Mutta seurauksista kylläkin. Rakastan siistiä kotia, joten siivouspäivä on oleellinen osa arkea. Rakastan puhdasta keittiötä, joten senkin siivous kuuluu jokailtaiseen rutiiniin. Rakastan täyttä jääkaappia, jollain tavalla sekin tuo turvaa. Rakastan teinin viestiä ”bussis” ja ”sillalla”. Tiedän, että hän on pian kotona.

Arjessa on niin paljon hyvää. Ymmärrän täysin heitä, jotka kuolinvuoteellaan sanovat eniten kaipaavansa ihan tavallisia arkisia asioita.

Rakennathan sinäkin arkesi hyväksi. Se kannattaa.


Arjestakin voi tehdä juhlaa. 
Nokipannukahvit tiistai-iltana
maustaa viikkoa kummasti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uudelleenohjelmointi...käynnissä...

Varjoa ja valoa

Nyt on näin - olkoon niin